Kirja-arvosteluja

Stine Hoelgaard Johansen: Suloiset sukat

Melissa Morgan-Oakes: Varpaista varteen – Neulo 2 sukkaa kerralla

Helen Morris: Stencil It

Veera Välimäki: Lankaleikki

Veera Välimäki: Huivileikki

Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola: Mekkotehdas aikuisille

Tiina Kaarela: Puikkomaisterin lapaskirja

Tiina Kaarela: Puikkomaisterin pipokirja


Stine Hoelgaard Johansen: Suloiset sukat


Kirja esittelee 28 sukkamallia, joista suurin osa on naisille. Ohjeita löytyy niin arkeen kuin juhlaan, talvisiin ja kesäisiin sukkiin, joita tehdään varresta kärkeen, kärjestä varteen ja jopa sivusuunnassa, kahdella tai neljällä puikolla, neuloen ja/tai virkaten.





Useista eri tekniikoista huolimatta itse sukkamallit eivät ole kovin erikoisia. Suurin osa sukista on yksinkertaista sileää neuletta vähän erityypisillä varsilla, kantapäillä ja kärjillä. Erikoisemmat mallit ovatkin jo sitten aika erikoisia, kuten viereisen kuvan juhlavat verkkosukat tai vähän muunnellen toteuttamani kesäsukat.



Kirja voisi sopia aloittelevalle neulojalle, joka tykkää yksinkertaisista malleista ja hallitsee neulomisen ja virkkaamisen perustekniikat. Se opettaa tiimalasi- ja kiilakantapään sekä säde-, nauha- ja tähtikavennuksen kärkeen. Lisäksi esitellään muutamia pistoja sekä erikoisempi rapuvirkkaus, mutta ainakaan viimeisimmästä en valitettavasti itse ottanut ohjeen perusteella selvää. Kokeneemmalle neulojalle kirjalla ei mielestäni ole kovin paljoa annettavaa.

Vyyhti


Nimensä mukaisesti kirjassa ohjeisestaan, kuinka yhdellä pitkällä pyöröpuikolla neulotaan kaksi sukkaa varpaista varteen. Ensimmäisessä luvussa käydään läpi yleisempiä sukan neulomiseen liittyviä asioita: puikkoja, lankojen valintaa ja vaihtamista, kantojen ja kärkien vahvistamista, silmukoiden luomista ja päättämistä sekä sukkaohjeiden muokkaamista. Paljon mielenkiintoista asiaa ja moni kokeneempikin neuloja löytää jotain uutta. Kirjasta löytyy mallitilkun neulontaan perusteellisin ja työläin opastus, mitä olen koskaan nähnyt. "Tiedän, että harvalla meistä riittää kärsivällisyys tilkun neulomiseen sukkia varten. Muista kuitenkin, että oikea tiheys on tärkeää saadaksesi hyvin istuvan vaatteen, siis mys sukan. Jos et tarkista neuletiheyttäsi, ja sukka sopii vain jättiläiselle – muistat kyllä mallitilkun seuraavalla kerralla!" Minä olen sen verran kovapäinen, että olen tarvinnut useammankin opetuksen, mutta taidan olla vihdoin valmis myöntämään, että mallitilkun kanssa pääsen vähemmällä purkamisella. Mutta että tilkku pitäisi vielä pestäkin? Huh!


Toisessa luvussa käydään läpi kahden sukan ja kärkialoituksen tekniikkaa. "-- molemmat sukat aloitetaan ja valmistuvat yhtä aikaa, joten ne ovat varmasti samanlaiset. Voin luoda molempien silmukat samalla, kuten myös päättää ne yhtä aikaa. Aloittamalla sukat varpaista, voit myös sovittaa niitä helposti neuloessasi. -- näin saat varmasti sopivat sukat." Morgan-Oakes ei anna ohjeissaan valmiita senttejä tai kerrosmääriä, vaan neuloja joutuu laskuhommiin sovittaessaan mallia omalle kerrostiheydelleen. Laskut ja mittaukset on kuitenkin käyty kirjassa tarkasti läpi ja tehty mahdollisimman helpoksi, ja nätisti istuva sukka on ehdottomasti vaivan arvoinen.



Neulontatekniikat esitellään ohjeistamalla yksinkertainen mallisukkapari 2–4-vuotiaalle lapselle. Vähänkin kokeneempi neuloja selviää kuitenkin varmasti pelkillä teoriaopinnoilla ja voi mielestäni hyvin aloittaa suoraan haluamastaan sukkamallista. Työvaiheet käydään läpi kohta kohdalta ja jokaisesta vaiheesta on sekä kuva että sanalliset ohjeet. Tämän kirjan kaikissa sukissa käytetään samaa perustekniikkaa: silmukat luodaan Judy's magic cast on -tekniikalla ja kantapää lyhennetyillä kerroksilla. Tämä helpottaa ensikertalaista, mutta on pidemmän päälle tylsää. Koska lähes mitkä tahansa sukat voidaan neuloa tällä tekniikalla, olisin itse kaivannut sukkamalleihin enemmän vaihtelua.

Luvusta 3 löytyy ohjeet yhteensä 15 sukkamallille, joita löytyy niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Jokaiselle sukalle tarjotaan kaksi kokoa, mutta ei suinkaan jalkaterän pituuden vaan paksuuden mukaan – haluttu pituus lasketaan jalkaterän ja kerrostiheyden avulla. Kokojen muuntaminen on tehty niin helpoksi kuin suinkin; kirjoittaja kertoo valmiiksi mm. millä silmukkamäärällä mallineule on jaollinen. Mallineuleet on esitetty sekä sanallisesti että kaaviona ja ohjeet ovat erittäin helppoja seurata, joskin vievät sivukaupalla tilaa. Jos jossain tuleekin ongelmia, löytyy vastaus hyvin suurella todennäköisyydellä kakkosluvun tekniikkaopastuksista. Suurin osa sukkamalleista on yksinkertaisia, mutta mukaan mahtuu myös muutama työläämmän näköinen malli. Liitteestä löytyy vielä käytetyt lyhenteet, silmukka- ja päättelytekniikat kuvineen sekä hyödylliset sukkakokotaulukot.


Sukkamallit ovat kauniita (kuvia ainakin Ravelryssa), mutta eivät mitenkään erityisiä enkä niiden takia ostaisi kirjaa. Kirja on kuitenkin hyvin ja selkeäsi kirjoitettu, vaikkakin suomennoksesta huomaa nopeasti, ettei se ole ammattikääntäjien tekemä. Minulle kirjan parasta antia ovat huolelliset ja perusteelliset tekniikkaopastukset, joskin sekä varpaista varteen -tekniikka että kahden sukan pyöröpuikolla neulominen on kyllä mahdollista opetella monesta muustakin lähteestä. Tätä perusteellisempaa opastusta tuskin kuitenkaan löytää mistään. Ihan aloittelijoille kirja ei sovellu, mutta kunhan oikea ja nurja sujuu, löytyy lopusta ohjeet kaikkeen muuhun. Suosittelisin kirjaa henkilölle, joka hallitsee neulomisen perusteet ja haluaa oppia kokonaan uuden tavan tehdä sukkia, sekä tietysti niille, joita vaivaa paha toisen sukan syndrooma.

Vyyhti

Kirjasta toteutettuja malleja: Pikkujoulusukat, Aallokko


Helen Morris: Stencil It


Englanninkielinen kirja esittelee sapluunamaalauksen tekniikoita ja tarjoaa runsaasti ideoita isoihin ja pieniin projekteihin. Läpi käydään niin sapluunoiden teko kuin erilaiset värjäystekniikat. Lisäksi kirja sisältää 15 valmista sapluunaa, 5 kopioitavaa mallia ja 20 projektia.

Alussa käydään läpi perusasioita: materiaaleja, leikkuuvälineitä, asettelua, kopioimista ja mallien suurentamista. Erilaisia maalaustekniikoita esitellään perinteisemmistä pensseleistä, sienistä ja teloista jauheisiin, folioihin ja ruiskumaalaukseen. Eri työvaiheet kuvineen on käyty selkeästi läpi ja kirjailija antaa hyviä vinkkejä haasteellisempiinkin toteutuksiin.


Sapluunat on esitelty aihealueittain: kasveja, eläimiä, graafisia ja arkkitehtonisia kuvioita. Jokaisesta mallista esitellään jokin projekti yksityiskohtaisemmin ja lisäksi annetaan runsaasti muita ideoita. Sapluunoilla koristellaan niin seiniä, huonekaluja, verhoja kuin kortteja ja jopa kakkuja, sateenvarjoja ja ristipistopohjiakin! Tekijä esittelee myös erilaisia väriyhdistelmiä ja rohkaisee kokeilemaan. Samakin kuvio voi näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, miten eri värejä on käytetty: tehdäänkö tummalla vaalealle vai vaalealla tummalle pohjalle, yksi- vai monivärisenä, sekoitettuna vai erillisinä.


Voin lämpimästi suositella kirjaa aloittelevalle sapluunatöiden tekijälle ja uskoisin ideoiden ja valmiiden sapluunoiden tuovan iloa myös kokeneemmille.

Vyyhti


Kirjasta toteutettuja ideoita: bodyt


Veera Välimäki: Lankaleikki


Suomen suosituimman neulesuunnittelijan, Veera Välimäen ensimmäinen kirja esittelee kattavan kokoelman neulevaatteita kaiken ikäisille. Kirjan mallit on suunniteltu käsinvärjättyjä luksuslankoja ja niiden hienovaraisia värinvaihteluita ajatellen. Lankaleikki sisältää yhteensä 22 neuleohjetta, joista 14 on paitoja/takkeja ja loput asusteita. Ohjeet on järjestetty hauskasti värien mukaan.


Kirja on valloittavan kaunis. Se on painettu laadukkaalle paperille ja erityisen ihanilta tuntuvat kirjan paksut kannet. Lankaleikki on kaunis katsella ja käyttää. Neuleet on kuvattu hyvin ja lankojen värikylläisyys välittyy kuvista mainiosti. Kirjan lopussa on mukavasti kerrottu, mistä näitä käsinvärjättyjä ihanuuksia saa ostettua. Harmi, ettei kaikkia kirjan esimerkkilankoja ole saatavilla Suomesta.


Lankaleikin neulemallit ovat kauniita ja kekseliäitä, ja ohjeet on kirjoitettu Veeramaiseen tyyliin selkeästi. Se, mikä kirjassa on kurjaa, on että se on täynnänsä pikkuisia virheitä. Tämä on kovin outoa, koska Veera Välimäen yksittäin myytävät ohjeet ovat aina olleet kokemusteni mukaan täydellisen virheettömiä. Mikä sitten lie ollut, kustantajan asettamat aikataulut tai muu? Suurimmaksi osaksi nuo virheet ovat pieniä huolimattomuusvirheitä, jotka eivät ainakaan kokenutta neulojaa haittaa. Kirjasta löytyy myös errata, mutta siinä ei ole mainittuna läheskään kaikkia virheitä.



Kaiken kaikkiaan Lankaleikki on ihana kirja pullollaan kauniita ja käytännöllisiä neuleohjeita, mutta pikkuvirheisiin on syytä varautua.

Neulisti


Veera Välimäki: Huivileikki


Veeran toinen kirja, Huivileikki, on jatkoa Lankaleikissä alkaneelle käsinvärjättyjen lankojen ylistykselle. Kirjassa on ohjeet 22 huiviin. Näistä kolme on tuubihuiveja ja lisäksi mukana on ponchon ja huivin yhdistelmä sekä huivin ja takin yhdistelmä. Edeltäjänsä tavoin Huivileikki hurmaa ulkoasullaan. Kuvat ovat kirjassa kauniita, mutta kaikista malleista ei saa kattavaa kokonaiskuvaa kirjan perusteella. Niitä onkin siis hyvä selailla ravelrystä, jotta huivin muoto ja pintaneule käy paremmin ilmi.


Kirjassa on tarjolla kattavasti eri mallisia ja kokoisia huiveja. Veeralle tyypillisesti mukana on paljon raitoja ja ainaoikeaa neulosta. Suunnittelijan leikkisään tyyliin suurin osa huiveista on epäsymmetrisen muotoisia ja niille onkin hauska keksiä "oikeanlaisia" kaulalle asettelutapoja. Muutamat huiveista tuntuvat minun makuuni vähän tekemällä tehdyiltä. Siis, että on hiukan väkisin haettu malleihin "kekseliäisyyttä" yhdistelemällä erilaisia neulepintoja, jotka eivät ihan yksiin käy. Suurin osa kirjan huiveista on kuitenkin kivoja.


Plussaa antaisin kirjalle siitä, että mukana on useampia huiviohjeita, jotka Veera on suunnitellut nimenomaan lapsille. Ne ovat leikkisiä ja sopivan kokoisia pikkuihmisten kaulalla roikkumaan. Huonona puolena myös tähän kirjaan on lipsahtanut jonkin verran pieniä virheitä. Niitä on mainittuna erratassa.




Neulisti

Kirjasta toteutettuja ohjeita: Kappa, Ympäri ja ympäri


Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola: Mekkotehdas aikuisille


Kun Mekkotehdas-blogin kaksikko julkaisi aikoinaan ensimmäisen kirjansa, minua kismitti suunnattomasti, etten ollut enää lapsi. Tuo kirja kun oli täynnänsä toinen toistaan somempia mekkoja pienille tytöille. Onneksi kirja sai jatkoa, tällä kertaa aikuisille suunnitelluin mekoin. Kirja sisältää kaavat ja ompeluohjeet yhdelletoista mekolle, joista kaksi on lasten koossa. Lisäksi mukana on ohje meikkipussukalle, laukulle, huiville ja kämmekkäille. Osa malleista sisältää kaksi eri versiota samasta mekosta. Niin, ja mukaan on mahtunut vielä muutama reseptikin! 


Kirjan alussa on myös hyödyllisiä yleisohjeita mm. piilovetoketjun, rypytyslankojen ja vinokaitaleen ompelemisesta. Onkin ihan kätevää, ettei näitä tarvitse erikseen kerrata jokaisen mekko-ohjeen kohdalla.

Mekkotehdas aikuisille -kirjan mekot ovat kaikki malliltaan hyvin väljiä. Mekot ovat muodoltaan simppeleitä ja selkeitä linjoiltaan. Niistä suurinta osaa onkin tarkoitus käyttää vyön kanssa. Väljä mitoitus on sinällään ihan kiva asia, koska mekot ovat sitten myös hyvin mukavia ja rentoja päällä. Tämä toki tekee sen, että mallit eivät sovi kaikille vartalotyypeille. Toisaalta taas, jos omaa yhteen mekkoon sopivan vartalotyypin, se sopii sitten kaikkiin kirjan malleihin.



Myös ohjeet on suurimmaksi osaksi kirjoitettu selkeästi ja rennosti. On mukava, että ne pysyvät yksinkertaisina ja helppoina toteuttaa, mutta miinusta on annettava vähän turhankin rennosta otteesta siellä täällä. Todella monissa kirjan ohjeissa on unohtunut kirjoittaa ylös osa ohjeista. Puuttuu mainintoja muotolaskosten, sivusaumojen ja vyölenkkien ompelemisesta. Tarkkana saa siis olla, ettei jää tärkeitä työvaiheita tekemättä. Toki vähänkään kokeneempi ompelija huomaa tällaiset puutteet ohjeessa ja osaa korjata ne tarpeen mukaan. Mutta iso miinus tämä kirjalle kuitenkin on, kun se on muutoin niin aloittelijaystävällinen yksinkertaisine malleineen.


Ulkoasultaan kirja on huikaisevan kaunis. Jälleen kerran minuun vetoavat paksut kannet ja painava opus. Kirjan kuvista vastaa Krista Keltanen. Kuvat huokuvat romantiikkaa ja kesätunnelmaa. Herkästi uppoaa useampi tunti ihan vain siihen, että selailee kirjan kuvia.

Mekkotehdas aikuisille on iki-ihana kirja. Se on kaunis ja suorastaan pakotti ompelemaan ison kasan mekkoja. Mutta tarkkana saa olla kirjasta pudonneiden ohjeenpätkien kanssa.

Neulisti

Kirjasta toteutettuja ohjeita: Inger, Inger nro 2Selma B, Ruut, Lilja, Aino

Tiina Kaarela: Puikkomaisterin lapaskirja


Puikkomaisterin lapaskirja on suorasukaisen neulebloggaajan, Tiina Kaarelan, toinen neulekirja. Ensimmäinen opus on nimeltään Puikkomaisterin sukkakirja, jonka kirjoneuleiloittelua lapaskirjassa jatketaan.

Puikkomaisterin lapaskirjassa on ohjeet 20 kämmekäs-/lapasmalliin, joista kaksi mallia sisältää ohjeet sekä kämmekkäisiin että sormikkaisiin. Joukossa on muutama simppeli yksivärinen malli, mutta suurin osa malleista on kirjoneuletta. Ohjeisiin on hauskasti merkitty, kuinka paljon kärsivällisyyttä ne vaativat. Itse puhuisin ennemmin vaadittavasta keskittymisestä. Ohjeiden lisäksi kirjassa on kokotaulukko, josta voi nopeasti tarkastastaa useammalla eri tiheydellä lasketut tarpeellistet silmukkamäärät eri kokoisiin käsineisiin. Kirjan kaikki ohjeet neljää lukuunottamatta on kuitenkin kirjoitettu vain yhdessä koossa. Useimmista todetaan ylimalkaisesti, että suuremmilla puikoilla ja paksummalla langalla saa suuremmat käsineet.

Lapaskirja, kuten edeltäjänsäkin, on selvästi suunnattu kokeneemmille neulojille, jotka eivät kavahda haastaviakaan malleja. Näin kokeneemman neulojan näkökulmasta on mukavaa, ettei kaikissa kirjoissa tuhlata kymmeniä sivuja perustekniikoiden opetteluun. Tämän kirjan alussa onkin käsitelty ainoastaan kirjassa esiintyvät lyhenteet.


Kirjan taitto, kuvat ja visuaalinen ilme kaiken kaikkiaan ovat todella kauniit. Iloisten käsineiden värit näkyvät kuvissa eläväisinä ja houkuttelevan näköisinä. Ikävä kyllä kirjassa on paljon virheitä. Osa niistä on listattuna täällä, mutta ei kaikkia. Lisäksi ainakin Jaana-kämmekkäiden mallikuvissa on käytetty (peukalokiilassa) erilaista kaaviota kuin, mitä kirjassa on tarjolla. Lapaskirjassa on annettu neuvoja siistin neulejäljen aikaansaamiseksi kolmivärisessä kirjoneuleessa, mutta neuvot on hupsusti sijoitettu kirjan loppupuolelle, vaikka kolmiväristä kirjoneuletta on tarjolla jo aiemmin.

Mallien joukossa on piristävästi kirjoneuleen lisäksi muitakin. Eva-kämmekkäät neulotaan hauskasti paloissa ja kirjan ensimmäinen malli, Allison, on kaksiväristä patenttineuletta, eli briossia. Kirjassa on kunnianhimoisesti lähdetty avaamaan kaksivärisen patentin saloja suomeksi, mille on varmastikin ollut tilausta. Ikävä kyllä näiden nimenomaisten kämmekkäiden ohjeissa ja kaavion selityksissä on paljon virheitä. Niiden korjaukset löytyvät Puikkomaisterin blogista (linkki ylempänä).


Suosittelisin kirjaa kokeneille neulojille, jotka pitävät haasteista, kirjoneuleesta ja langanpäiden päättelemisestä. Virheiden kanssa saa olla tarkkana, mikä tuntuu ikävä kyllä olevan trendi käsityökirjojen keskuudessa.

Neulisti



Kirjasta toteutettuja malleja: Jaana

_______________________________________________________________________________

Tiina Kaarela: Puikkomaisterin pipokirja



Puikkomaisterin pipokirja on Tiina Kaarelan kolmas neulekirja. Aiemmissa osissa on käsitelty sukkia ja käsineitä. Tällä kertaa keskitytään päähineisiin.

Pipokirjassa on ohjeet 25 erilaiseen päänlämmittimeen, joista 12 on erilaisia baskereita. Mukana on kolme briossimallia ja muutama kirjoneulemyssy. Ohjeet on edellisten teosten tapaan nimetty kirjoittajalle tärkeiden ihmisten mukaan.

Kirjan alussa on juttua siitä, millaisilla puikoilla, langoilla ja väreillä pipoja kannattaa neuloa sekä hieman asiaa mitoista ja mallitilkun tärkeydestä. Lisäksi kirjasta löytyy erillinen tekniikkaosio, jossa on käyty läpi kirjan lyhenteiden lisäksi ohjeissa käytetyt erikoisemmat tekniikat, kuten italialainen aloitus. Sanallisten ohjeiden lisäksi jokaisesta tekniikasta on tarjottu linkki kuvallisiin ohjeisiin tai ohjevideoon. Kaiken huipuksi tekniikkaosiosta löytyy QR-koodi jokaisen tekniikan perästä, jolla pääsee helposti kuvaohjeisiin käsiksi. 


Arvostan myös sitä, että kirjan lopusta löytyy tiedot kuvauksissa käytetyistä vaatteista, jos vaikka ihastuu niistä johonkin niin kovin, että sellainen olisi saatava omaksikin.

Kirjan pipomallit on valokuvattu taidokkaasti ja visuaalinen ilme jatkaa edeltäjiensä kaunista linjaa. Ikäväkseni törmäsin tässäkin kirjassa virheisiin, mutta sama vika vaikuttaa riivaavan kaikkia käsityökirjoja ja johtunee enemmän kustantamoiden aikarajoista kuin kirjojen tekijöistä.

Itse mallit ovat minun makuuni aika eksoottisia. Joukossa on muutama tavallisemman oloinen pipo, mutta suurimmassa osassa malleja on selvästi haluttu lähteä leikkimään erikoisilla ratkaisuilla, kuten antenneilla tai pään päälle kiinnitettävällä pompom-hännällä. Toivoisin myös päähinekirjalta muutakin kuin baskereita.

Kaiken kaikkiaan kirja henki minulle vahvasti 80-lukua (joka taitaa olla tulossa uudestaan muotiin) ja sen selaileminen toi mieleen menneiden vuosikymmenten vanhat käsityölehdet. Minun makuuni tämä ei ollut ihan tätä päivää, mutta moni muu on tuntunut tykkäävän.

1 kommentti:

  1. Kirjan ostajana toivon, että testineulontaan ja oikolukuun käytettäisiin reilusti aikaa. Allison -mallista on kirjassa kaksi erilaista kuvaa, mikä hetkeksi sekoitti aloittelevan briossineulojan pään. Kynnys aloittaa toisen mallin toteuttamista on kasvanut korkeaksi, kun tiedän, että ensin täytyy käydä jostain internetin syövereistä tarkistamassa onko ohjeessa virheitä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...