keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Diili

Ei muuten ole huonot kaupat, jos saa kaverilta lankaa sukkia vastaan. Etenkään, jos kaveri on itsekin neuloja ja ymmärtää käsin tehtyjen sukkien arvon.


Mitä: St. Marco / Rachel Coopey
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Lanitium ex machina BFL High Twist Sock, 80 g
Ravelryssa

Toimeksianto tuli lankavyyhdin kera ja tovin pähkäilin, mikä malli näkyisi reippaan kirjavan langan alta.


Neuleohjeita jännästi ehtii kertyä hyvien neulomisaikeiden kera Ravelryn kirjastoon paljon kovempaa tahtia kuin, mitä oikeasti ehtii neulomaan. Jokunen vuosi sitten ostin e-kirjallisen Rachel Coopeyn sukkaohjeita ja olen tainnut kahdet sukat tänä aikana ehtiä kirjasta neulomaan. Nyt oli korkea aika ottaa puikoille kolmannet.


Sukissa tehdään lisäyksin ja kavennuksin hieman palmikon näköistä kuviota. Kaikista jännittävintä on ehdottomasti se, että yhdellä kierroksella kieputellaan lankaa silmukoiden ympärille. En ole koskaan ennen vastaavaan törmännyt neuloessani. *Lanka tuotiin työn eteen, silmukat siirrettiin takaisin vasemmalle puikoille, lanka vietiin työn taakse, silmukat siirrettiin oikealle puikolle* ja tätä *-* toistettiin muutamaan kertaan. Vieläkin voi näköjään koko ajan oppia uutta oman harrastuksensa parissa.


Sukista tuli sievät. Tykkään siitä, kun kuvio jatkuu yhtenäisenä kantalapun ajan. Sen sijaan en tykkää yhtään siitä, että silmukoita pitää siirrellä puikolta toiselle. Tässä mallissa silmukoita siirreltiin ennen kantapään neulomista ja lopuksi vielä kärjen kavennuksia varten. Vähintäänkin olisi kohteliasta ilmoittaa heti ohjeen alussa, että tämä malli ei nyt ehkä parhaalla mahdollisella tavalla sovellu kahden sukan looppaamiseen yhtä aikaa - ei sillä, että huomaisin muka lukea tuommoisia varoituksia. Lukeeko joku oikeasti ohjeen alusta loppuun ennen kuin ryhtyy neulomaan?







Pidän kovasti tämän nimenomaisen langan kierteestä. Sitä on mukava neuloa. En yleensä pidä näin kirjavista langoista, mutta tässä oli jotenkin kaikessa kirjavuudessaan ihan harmoninen värimaailma. Sukkien kuviokin erottuu aika hyvin. Kaiken kaikkiaan kiva projekti.

Neulisti

perjantai 25. marraskuuta 2016

Välipaloja

Ensin tuntui siltä, ettei mikään neule valmistu ja sitten sisuunnuin ja pykäsin muutaman päivän aikan kolme eri projektia valmiiksi. Erityisen nopeaan saa valmista, jos ottaa työn alle miniriikkisiä neuletöitä, kuten vaikka vauvan tumput.


Mitä: Baby Bunny / Snowy woods knits
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Yarngrimoire BFL Sport + Holst Garn Highland,  14 + 5 g
Ravelryssa

Neulojatoveri sai syksyllä vauvan ja vihdoin ehdin neulomaan jotain pientä pienokaiselle. Joka vauvalla pitäisi olla pupun peput käpälissään.


Malli on simppeli ja helppo. Hiukan resoria ja sitten perään soma kirjoneulekaavio, jonka myötä tumpuissa on toisella puolella pupun naama ja toisella puolella pupun peppu. Söpöä kuin mikä!

Muistelin viime kerralla neuloneeni tumput ohjetta ohuemmasta langasta, koska ohjeen silmukkamäärä tuntui hurjan suurelta. Tällä kertaa sopivan väristä lankaa löytyi juuri ohjeen mukaisesti sporttina, joten kokeilin tiputtaa hiukan silmukkamäärää. Toivottavasti tuli sopivat.


Tietenkään jämien joukosta ei löytynyt kahta sopivaa väriä samassa paksuudessa, joten kontrastiväri on näissä tumpuissa fingeringiä. Ja sehän sitten todellakin näkyy kirjoneulejäljessä. Kirjoneuleesta on ihan riittävän haastavaa saada siistin näköistä jo samankaan paksuisilla langoilla. Että pitääkö sitä ihmisen itseään kiusata tekemällä kaikki vaikeimman kautta? Onneksi valmiiden tumppujen kastelu hiukan tasoitti pahimpia epätasaisuuksia.

Neulisti

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Rakennuspalikoita

Omat työajat ja kahden aikuisen talous ovat olleet sen verran joustava systeemi, etten ole vielä koskaan osannut samaistua siihen, ettei toisilla ole aikaa neuloa. En epäile yhtään, etteikö ihmisillä olisi ihan liian kiire. En vain ole osannut samaistua. Tällä hetkellä taas en lähinnä osaa samaistua ihmisiin, jotka ehtivät syömään ja nukkumaan töiden välissä. Mutta sainpa lopulta kuitenkin jotain valmiiksi asti.


Mitä: Building blocks / Stephen West
Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm
Mistä: Yarngrimoire Dandy Sock + lanitium ex machina Merino Single + Madelinetosh Sock + DyeForWool Merino/Silk, 70 + 92 + 50 + 75 g
Ravelryssa

Juuri valmistunut huivi on Stephen Westin tämän syksyn mysteerihuivi. Huiviohje siis ostetaan täysin sokkona ja ohjeita saa palan kerrallaan, yhteensä neljässä osassa. Nautin suuresti mysteerineulonnasta, kun ei yhtään tiedä etukäteen, mitä on tulossa - toki sillä edellytyksellä, että luotan suunnittelijaan. Kolistelee sopivasti laatikon reunoja ja opettaa luopumaan kaiken kontrolloinnista.


Tämän syksyn mysteerihuivi koostui nimensä mukaisesti palkeista, joissa kokeiltiin erilaisia pintaneuleita neljällä värillä. Huivissa on muun muassa ainaoikeinraitoja ja kaksiväristä briossia. Tein ohjeen suurimman version ja melkoisen valtava huivista tulikin. Sen reunat aaltoilevat hauskan kulmikkaasti huivissa vaihtelevien neliöiden ja suunnikkaiden ansiosta. Reunoissa joka puolella on i-cordia.



Viime syksyn mysteeri oli niin villi tapaus, ettei koskaan voinut tietää, mitä seuraavaksi käsketään neulomaan - saati, mihin suuntaan. Tämänkertainen huivi oli huomattavasti ennalta-arvattavampi ja sai siitä monilta kritiikkiä. Minusta tästä tuli kuitenkin tosi hieno ja tyylikäs huivi. Ja semmoinen, jossa on juuri sopivasti särmää. Sen neulominen ei ehkä ollut niin kovin jännittävää, mutta mukavaa yhtä kaikki.



Hauskinta oli arpoa täydellistä väriyhdistelmää huiviin, josta ei etukäteen tiennyt mitään. Päädyin kolmeen eri harmaaseen ja väripilkuksi otin Yarngrimoiren Liisa Ihmemaassa -klubista tulleen Absolem-toukan mukaan nimetyn, turkoosin vyyhdin. Värit eivät ole yhtään minua, mutta jehna, miten hieno huivi niistä tuli.


Omien värien leikkiä seuratessa tuli kovasti myös selattua instagramista muiden kuvia huivin edistymisestä. Kaikkien huiveista tuli niin eri näköisiä värien ansiosta. Jos neulon tämän joskus uudestaan, teen sen ehdottomasti pastellisena vaahtokarkkikombona.


Suosittelen muuten merkkaamaan itselleen ylös, mikä väri on A, B, C ja D. Onnistuin itse mokaamaan, kun muistin värien olevan toisessa järjestyksessä. Onneksi se ei tällaisessa huivissa näy mihinkään.

Neulisti

torstai 10. marraskuuta 2016

Pitsilapasten ohje

Nyt niitä pääsee neulomaan itse kukin. Terälehtiä hangella -lapasten ohje löytyy Ravelrysta täältä.


Neulomaan siitä!

Neulisti

torstai 3. marraskuuta 2016

Terälehtiä hangella

Joko muistin kertoa maailman huonoimmasta ideasta olla langanostolakossa huhtikuun alkuun asti? Todella. Huono. Idea. Onneksi on ystäviä, jotka tuovat matkoiltaan tuliaisiksi lankaa. Ei tarvi täällä 30 lankakilon keskellä olla ilman. Köh...


Mitä: Rose petals on snow / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 2.25 ja 2.5 mm
Mistä: Tukuwool Fingering + Hélène Magnusson Love Story, 40 + 12 g
Ravelryssa

Sain Islannintuliaisina maailman suloisimman pienen lankakerän. Siinä oli marjapuuron väristä islantilaista villaa pitsivahvuisena 25 g. Pikkuruisesta kerästä ei kovin isoon työhön riittäisi, mutta heti iski inspiraatio uudesta ohjeesta.


Silmissä vilisi visio lapasista, joiden päälle neuloisin tuliaislangasta pitsisen päällisen. Eikä siinä sitten kovin kauaa malttanut odottaa lapasmallin suunnittelemista.


Neuloin ensin pienemmillä puikoilla aluslapaset. Sitten otin yhtä kokoa suuremmat puikot ja toivoin hartaasti saavani suunnilleen saman tiheyden. Onneksi se onnistui. Poimin resorin yläreunasta silmukat ja neuloin pitsilapaset aluslapasten päälle.


Kämmenpuolelta päällimmäiset lapaset on neulottu samalla ohjeella aluslapasten kanssa ja kämmenselkään neuloin pitsisiä lehtiä.


Tällä kertaa ei pääse sanomaan, että yksinkertainen on kaunista, mutta ehdottoman kauniit näistä tuli.  Hiukan romanttisempaan makuun ovat toki.


Lapasohje on parhaillaan testineulonnassa ja pääsen toivottavasti julkaisemaan sen muutaman viikon päästä.

Neulisti

tiistai 25. lokakuuta 2016

Korkea aikakin

Sain alkusyksystä Puikkomaisterin lapaskirjan arvosteltavaksi. Kiitos siitä! Halusin ennen arvostelua neuloa kirjasta ainakin yhden mallin, mikä tietysti kaikkien väitöskiireiden keskellä venähti. Mutta nyt on valmista. Alla juttua Jaana-kämmekkäistä, koko kirjan arvostelun voi lukea täältä.


Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Jämälangoista, 52 g
Ravelryssa

Koska jämälankoja on aina kiva tuhlata, valikoin kirjasta kaikkein monivärisimmän mallin, afrikkalaisvaikutteiset Jaana-kämmekkäät. Ja kuten jämäprojekteissa aina käy, jämät eivät kuluneet loppuun tälläkään kertaa. Onneksi on aina puff-peitto, johon upottaa viimeiset metrit.


Vaikka yleensä olen epävärien kannalla aina ja kaikessa, kirjan iloisen väriset mallikämmekkäät houkuttelivat valitsemaan vaihteeksi räikeämpiä värejä. Tietysti onnistuin hyvästä yrityksestä huolimatta valikoimaan varteen toisistaan erottumattomia värejä. Ette ehkä usko, mutta näissä ihan oikeasti on seitsemää eri väriä.


Kämmekkäät lähtivät jouhevasti liikkeelle, mutta kolmen värin kirjoneule oli ajaa neulojan lakkoon. Ehkä ensi kerralla muistan, että en kertakaikkiaan pidä siitä. Kaksivärinen kirjoneule kulkee sujuvasti ja on mukavaa, mutta kolmannelle langalle ei enää löydy luontevaa paikkaa sormien välistä ja joku väri on aina muita löysemmällä. Pitäisi ehkä kokeilla langanohjainta. Onneksi kolmen värin kerroksia ei ollut toivottoman montaa.


Vaikka kämmekkäät itsessään olivat kiva neuleprojekti, ohjeessa on virheitä, joita ei erratassa mainita. Kovin ikävää on esimerkiksi se, kun kaavion päätteeksi käsketään päätellä silmukat ja jättää pitkä langanpää, jolla tikkailla musta reunus paikoilleen. Paitsi, että koskaan ei käsketty saatikka neuvottu neulomaan mitään mustaa reunusta. Kuvasta sen kyllä näkee, mutta se ei varmaan auta kuin kokeineita neulojia. Kuvassa reunus näyttää sileältä neuleelta, jonka on annettu rullata makkaralle. Itse tein tähän i-cord-päättelyn.


Ohjeen mukaan lopuksi poimitaan silmukoita aloitusreunasta ja neulotaan niihin i-cord-päättely. Tein ensimmäisen kämmekkään ohjeen mukaan, mutta toisen kohdalla aloitin suoraan i-cordilla, jonka reunasta poimin sitten silmukat suljettuna neuleena neulomista varten. Jälkimmäisen kämmekkään reunasta tuli siistimpi ja joustavampi, eikä lopuksi tarvinut poimia mitään silmukoita.


Kaiken kaikkiaan kämmekkäistä tuli somat ja iloiset. Mutta jos minua joku neuleohjeissa ärsyttää niin se, jos ohjetta seuraamalla ei saa aikaan kuvan mukaista neuletta. Tässä erot olivat hyvn pieniä, mutta minua tällainen aina hankaa vastakarvaan. Kirjan kuvien mallikämmekkäissä on erilainen peukalo ja kämmekkäiden yläreuna kuin, mitä kaaviota seuraamalla saa aikaan. Mutta nää on näitä.

Neulisti

torstai 20. lokakuuta 2016

Luontopolulla

Joskus kauan, kauan sitten ihastuin päätä pahkaa Lumisen Elinan versioon Samen-huivista. Siinä oli ihanan utuiset siniharmaat sävyt. Eipä mennyt montaa vuotta, kun sain huivin omillekin puikoille.


Mitä: Samen / Stephen West
Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm
Mistä: Pitsivahvuisia jämiä, 172 g
Ravelryssa

En varsinaisesti lähtenyt kopioimaan ihastelemani huivin värimaailmaa, mutta juuri sen sävyisiä jämiä sattui laatikosta löytymään.



Huivin ideana on aika lailla jämien tuhoaminen. Kuinka mainiota! Otetaan viittä eri väristä lankaa, joista käytetään aina kahta kerrallaan ja sitten vaihdetaan niistä toinen seuraavaan väriin. Värit vaihtuvat kivasti asteittain, kun yksi väri pysyy samana aina kahden osion verran.


Huivissa neulotaan vuorotellen ainaoikeinosioita ja lyhennetyin kerroksin tehtyjä reikäkiiloja. Reikäkiilat tulevat vain toiseen reunaan, jolloin huivista tulee aika pitkulainen ja toinen, lyhyempi reuna on kokonaan ainaoikeaa. Jälleen kerran yksinkertaista ja näyttävää. Senhän Stephen-setä osaa. Setä tosin osaa myös kaikkea muunkinlaista näyttävää.


Vaikeinta projektissa oli jämien valitseminen ja järjestely. Hyvän tovin saikin kulumaan etsiessä täydellisesti yhteen sointuvia keriä. Tässä huivissa on tummaa ruskeanvihreää DyeForWoolin merinosilkkiä, harmaanruskeaa Dropsin Lacea, kaurapuuron väristä Isageria, mintunvihreää Dropsin Lacea ja lopuksi vielä sinistä Manos del Uruguayn Lacea. Olin alkuun kovin huolissani siitä, miten räikeä raita olisi tiedossa, kun lopulta pitäisi neuloa yhtä aikaa sinistä ja ruskeanvihreää, mutta yllättävän harmoninen huivista tuli.


Kerroksista tuli lopulta niin nälkävuoden mittaisia, etten jaksanut neuloa ihan loppuun asti. Ohjeen mukaan pitsilangasta neuloessa olisi pitänyt tehdä vielä yhdet osiot kumpaakin sorttia, mutta ihan riittävän suuri huivista tuli näinkin. Ja jämät eivät tietenkään loppuneet vieläkään. Näistä saisi varmaan toisen samanmoisen vielä! Ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Vai onko muilla tiedossa hyviä projekteja, joihin saa upotettua pitsilangan jämiä?



Luontopolun varrelta löytyi maailman kaunein kanto kuvausalustaksi. Huivi istui väreiltäänkin luontopolun varrelle kuin norppa Saimaaseen tai jotain sinne päin.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...