keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Mitä tästä opimme?

Jos on nopeampi tuottamaan neuleita kuin käyttämään niitä itse, on hyvä lahjoa välillä ystäviä. Tämä tuubihuivi matkasi kauas pohjoiseen.


Mitä: Suke-Suke Cowl / Olga Buraya-Kefelian
Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm
Mistä: BC Garn Semilla Flamé, 189 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/suke-suke-cowl

Kovin on soma ja hauskan näköinen tuubihuivi. Mutta tarjoaisin ilmaisena vinkkinä muutamia tekemiäni huomioita.

A. Jännittävä pintaneule saattaa olla yhtä kuin haastava neulottava. Sitä ravelrya selaillessa saattaa hyvinkin ihastua erikoisen näköisiin neuleisiin, joista ei kuvan perusteella edes ymmärrä, kuinka pinta on saatu aikaan. Se saattaa hyvinkin johtua siitä, että tuo kyseinen pinta on erikoinen neulottava. Ja erikoinen neulottava saattaa tuottaa neulojalle muutaman harmaan hiuksen.


B. Lanka kannattaa valita käyttötarkoituksen eikä värin ja tarjoushinnan mukaan. Siis ainakin, jos sitä lankaa aikoo käyttää jossain tietyssä projektissa. Yksisäikeinen, pörheä lanka ei ole järkevä valinta, jos neuleen pinta muodostuu pudotuista silmukoista. Tuollainen lanka nimittäin huopuu itseensä kiinni jo neuloessa eikä todellakaan putoa siinä kohtaa, kun silmukka päästetään putoamaan. Ihan omin pikku kätösin saa joka ikisen kerroksen purkaa...

C. Päänsärky ja oksettava olo voi johtua jumissa olevista hartioista. Kohdan A. mukaiset jännittävät (lue: haastavat) pintaneuleet voivat hyvinkin aiheuttaa ylimääräistä jännittämistä niska-hartiaseudulla ja edesauttaa pääkipua. Lopeta ajoissa ja palaa asiaan useamman kuukauden tauon jälkeen.

Lähdin tosiaankin kiehtovan näköisen pintaneuleen perässä tekemään tätä tuubihuivia. Pinta saatiin aikaan pudotetuilla silmukoilla ja vekeillä. Noissa vekeissä on poimittu työn nurjalla puolella silmukat useamman kerroksen takaa ja neulottu yhteen nykyisen kerroksen silmukoiden kanssa. Hauskan näköistä jälkeä, mutta hartiajumituksen kautta päänsärkyä ja oksetusta aiheuttavaa. Neule pääsikin useamman kuukauden mittaiselle jäähylle ennen kuin palasin asiaan ja päätin vääntää tämän valmiiksi.


Lankavalintani meni myös ihan pieleen. En tullut aloittaessa miettineeksi sitä, että pudotettujen silmukoiden olisi hyvä oikeasti myös pudota. Nyt sain irrotella ja purkaa ne kerros kerrallaan. Vähän turhan työlästä. Huivista tuli kyllä oikein kaunis ja ohjekin oli moitteettomasti kirjoitettu.

Neulisti

perjantai 12. syyskuuta 2014

Vehreys

Tottahan sille ihanaiselle pipolle piti väsätä kaveriksi vielä kämmekkäät. Että se on sitten kivaa, kun yhdestä vyyhdistä saa aikaan koko setin.


Mitä: Verdure / Alana Dakos
Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm
Mistä: Handu Handdyed Merino Sport, 37 g

Piposta jäi tosiaan lankaa yli juuri kämmekkäiden verran. Päädyin saman suunnittelijan ohjeeseen Botanical knits 2 -kirjasta, joka muuten on ihan hirmuisen kaunis opus.


Pipon tapaan kämmekkäätkin valmistuivat hurjaa vauhtia. Ohje oli muuten mainio, mutta kaavioon oli lipsahtanut pari virhettä. Kokenut neuloja kyllä hoksaa, että nyt ei hei kaikki mene ihan oikein, mutta jos on tapana sokkona seurata ohjetta, niin kannattaa olla varuillaan. Kaavioissa oli parilla ensimmäisellä kerroksella vahingossa nurja silmukka oikean paikalla ja sitten kaavioiden yläreunassa yksi nurja silmukka oli lipsahtanut väärään kohtaan. Laitoin näistä viestiä suunnittelijalle, joka oli kovin järkyttynyt, että tuommoisia virheitä oli jäänyt huomaamatta. Niistä on siis varmaankin tulossa errataa ravelryn puolelle.


Kuten yllä kävi ilmi, kaavioita oli kaksi. Ihanaa, että suunnittelija on tehnyt kämmekkäisiin kuviot peilikuviksi, eikä niitä tarvitse itse alkaa käännellä. Koska käännettävä ne muuten olisi. Olen aivan ihastuksissani kämmekkäiden kauniista lehtikuvioista, jotka saadaan aikaan kierretyillä oikeilla silmukoilla.

Sekä pipo että kämmekkäät oli muuten suunniteltu dk-paksuiselle langalle. Mainiosti kävi tämä sportti niihin. Ei aina tarvitse totella ohjeistusta onnistuakseen.

Neulisti

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Lehvä

Nyt on ollut tekeillä niin monta isoa ja salaista neuleprojektia, että ihan pakko tempaista väliin jotain helppoa ja nopeaa. Muutenhan tässä alkaa tuntua, ettei mitään saa aikaan.


Mitä: Sprig cloche / Alana Dakos
Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: Handu Handdyed Merino Sport, 54 g

Viime viikonloppuna järjestettiin Jyväskylässä, Toivolan vanhassa pihassa käsityökortteli. Suuntasin heti kärppänä lauantaiaamusta Handun kellarimyymälään ja rakastuin varmaan viiteen eri vihreään vyyhtiin. Kyllä oli sävyjä tarjolla! Mahdottoman vaikeiden valintojen jälkeen kannoin kaksi mukanani kotiin ja ensimmäisestä valmistui tämä myssy.


Lanka on ihanan muhkeaa ja väri täydellinen. Niin oli pehmoista neulottavaa ja pää on ihan pumpulissa, kun tämän kiskaisee kupolinsa suojaksi.


Ohje oli hauska. Ensin neulottiin poikittain pipon alareuna. Se on takaa kapeampi ja edessä siihen taituroitiin kaunis lehtikuvio. Reunuksen päät ommeltiin kiinni (itse käytin reippaasti tässä ihan vaan kolmen puikon päättelyä, ei se tuolta takaa mihinkään näy) ja sitten poimittiin yläreunasta silmukat varsinaista pipoa varten. Hetki suoraa sileää neulosta ja kavennukset. Tadaa! Valmista tuli ihan hetkessä ja langanpäitä jäi pääteltäviksi tasan kaksi. Jos ei kammoa paria ylimääräistä langanpäätä, niin vielä siistimpää jälkeä saisi, jos alussa loisi silmukat väliaikaisella aloituksella ja sitten yhdistäisi reunuksen päät silmukoimalla. Tässä minun käyttämässäni kolmen puikon päättelyssä ei tarvinut katkaista lankaa, mutta eihän se yhtä siisti ole.


Myssy on hurjan hauskan mallinen. Alunperin pistin tämän puikoille ajatuksenani, että pistän sen jouluna pukinkonttiin. Vaan PAH! Se on niin söpö, että tasan pidän itse.

Neulisti

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kolmesti arvottu

Kolmoisarvonta on päättynyt ja palkinnot arvottu.


Onnea Tiina V., Hannele Torvinen ja Pikkuhiljaa kotona! Lähetättehän postitustiedot osoitteeseen vyyhti.mnk at gmail piste com, niin saamme teille palkinnot postiin.

Onnea voittajille ja kiitos kaikille ihanille lukijoillemme!

Terveisin
Vyyhti ja Neulisti

lauantai 6. syyskuuta 2014

Sadan vuoden aarre

Nyt on kuulkaas sellainen ihme tapahtunut, että minun ja puolison pitkäikäinen kaappiprojekti on valmis! Aloitimme työn 2010 ja lupailin siitä valmista täällä bloginkin puolella ensimmäistä kertaa kesällä 2012 ja myöhemmin tämän vuoden alkupuolella.


Kaappi on mummuni isän opettajaseminaarissa tekemä harjoitustyö jostain 1910-luvun alkupuoliskolta. Kuulemma alkujaan pintaa peitti ruskea maali ja ovissa oli vihreät lasit, mutta kaappia oli uudistettu ainakin kerran 60- tai 70-luvulla, jolloin vihreät lasit oli vaihdettu kirkkaisiin ja ruskea maali vaaleanharmaaseen. Mummuni säilytti kaapissa lasitavaraa, joista parhaiten mieleeni ovat jääneet uraanilla värjätty kellanvihreä astiasto sekä nykyään meidän perheen käytössä olevat Oiva Toikan Flora-lasit.



Me halusimme puupinnan näkyviin, joten suunnitelmana oli poistaa maalit ja laittaa tilalle tumma petsi. Meinasimme teettää työn ammattilaisella tai opiskelijalla, mutta sukulainen sai meidät puhuttua tekemään sen itse. Arvatkaa vaan miten monta kertaa saimme tuota päätöstä katua! Käytimme tuhottomasti aikaa ja vaivaa maalinpoistoon, kunnes loppumetreillä luovutimme hyllylevyjen kiinnikkeiden kohdalla. Viistoon sahattu puupinta oli imenyt niin paljon maalia ja oli niin hankala työstää, että meidän rahkeet eivät enää riittäneet. Suunnitelmat tummasta petsistä haudattiin ja vaihdettiin valkoiseen maaliin. Uudet lasit rikkoutuneiden tilalle vaihdatettiin ammattilaisella.

Viistoon sahattu puu aiheutti harmaita hiuksia.

Mitä tästä neljän vuoden projektista opimme:
  • Maalipoistoaine on myrkyllistä, pahanhajuista ja sotkuista eikä silti riittänyt poistamaan kaikkia maalikerroksia. Kaapimiseen käytetty lasta tarttui kaikkiin koloihin ja irrotti lastuja pinnasta.
  • Käsin hiominen on ihan epätoivoista hommaa.
  • Kuumailmapuhallinta voi käyttää maalin irrotukseen. Siitä ei tule ylimääräisiä myrkkyjä ja se on tehokas. Palovammojen vaara.
  • Kuumailmapuhallinta ei kannata käyttää lasien läheisyydessä. Räks!
  • Saranat ja lukot kannattaa ihan tosi irrottaa ennen maalaamista.
  • Maalattava pinta kannattaa pyyhkiä ennen maalaamista. Varsinkin, jos työstettävää kaappia säilyttää pölyisessä varastossa.
  • Telalla saa tasaisemman pinnan kuin pensselillä.
  • Jos tuntuu, ettei oma osaaminen riitä, ei kannata antaa sukulaisten ylipuhua.
  •  
Kaapin päällä toinen aarteeni, isoisoisotätini jouluna 1945 lahjaksi saama ompelulaatikko.

Uskomatonta, mutta kaikkien vaiheiden jälkeen saimme kuin saimmekin räpellettyä työn valmiiksi. Projektin aloituksen ja lopetuksen välissä ehdimme mm. muuttaa ja saada lapsen, joten kaappi valmistui aika erilaiseen kotiin kuin alunperin luulimme. Ihan paraatipaikkaa sille ei tästä meidän nykykodista löydy, mutta sitäkin tarpeellisempaan käyttöön se pääsi lankojen, kankaiden ja käsityötarvikkeiden säilytyspaikkana. Tykkään!

Kiitos isovaari!

Terveisin Vyyhti

tiistai 26. elokuuta 2014

Mini-Me

Hyvä kun ehdin omat ylläriraitasukkani saada puikoilta, kun Vyyhti kysyi, josko neuloisin Nöttöselle samanlaiset. Tokihan pummitytön pitää sukat saada. Ja sehän sopi senkin puolesta, kun omista sukista jäi vielä hieman yllärijämiä yli.


Mitä: Miniylläriraidat / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Jämälangoista, 50 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/mini-surprises

Voiko olla jotain söpömpää kuin se, että mulla ja pummitytöllä on identtiset sukat? No ei varpilla. Tällä kertaa kokeilin tehdä kahden kerroksen raitoja. Muuten sovelsin omien sukkieni ohjetta. Jos tahdotten tehdä perässä, tässä ohje myös pienempään kokoon. 



Tässä siis sovellus kaksivuotiaan sukiksi. Jalkaterän ympärysmitta ja pituus ovat kumpainenkin 15 cm. Kahtokaa nyn, kuin on söpöä!

Neulisti


Miniylläriraidat

Lanka: Fingering-vahvuisia (=400m/100g) yllärijämiä, kaksi kerää, kumpikin 25 g
Puikot: 2.25 mm
Tiheys: 32 s = 10 cm

Lyhenteet:
l1o = oikealle kaartuva lisäys (Työnnä vasen puikko silmukoiden välisen langan ali takaa ja neulo etureunastaan oikein)
l1v = vasemmalle kaartuva lisäys (Työnnä vasen puikko silmukoiden välisen langan ali edestä ja neulo takareunastaan oikein)
k&k = kiedo & käännä (Nosta seuraava silmukka neulomatta, tuo lanka työn eteen, siirrä silmukka takaisin vasemmalle puikolle ja käännä työ)

Kärki:
Luo Judy's magic cast-on:illa 16s ja jaa ne tasan kahdelle puikolle (8s kummallekin).
Neulo 1 krs oikein.

Lisäyskerros: [1 o, l1o, neulo oikein, kunnes puikolla on enää 1s, l1v, 1 o] x2

Tee vielä toinen lisäyskerros ja aloita sitten raidoittaminen. Sukat koostuvat 2 krs:n raidoista, joten vaihda lankaa joka toisen kerroksen jälkeen.

Toista lisäykset joka kerroksella vielä 2 kertaa ja sitten joka toisella kerroksella, kunnes silmukoita on yhteensä 48 (24s kummallakin puikolla). Jaa silmukat neljälle puikolle, jos neulot sukkapuikoilla.
Jalkaterä ja kantapää:

Neulo sileää oikeaa neuletta ilman lisäyksiä, kunnes työn pituus on 12 cm. Seuraavaksi tehdään kantapää. Se neulotaan tasona ja sitä ei sen takia raidoiteta. Kantapää tehdään ainaoikealla ja sen vuoksi kiedottujen silmukoiden lankalenkkejä ei tarvitse neuloa yhteen silmukoiden kanssa.

Lyhennetyt kerrokset:
1.krs(OP): Neulo 28 o, k&k.
2.krs(NP): 32o, k&k.
3.krs: 28o, k&k.
4.krs: 24o, k&k.
5.krs: 23o, k&k.
6.krs: 22o, k&k.

Jatka lyhennettyjä kerroksia neulomalla aina yksi silmukka vähemmän kuin edellisellä kerroksella, kunnes keskellä kietomatta on 8s ja neuloit viimeksi nurjan puolen kerroksen.

Pidennetyt kerrokset:
1.krs(OP): 8o, k&k.
2.krs(NP): 8o, k&k.
3.krs: 9o, k&k.
4.krs: 10o, k&k.

Jatka pidennettyjä kerroksia neulomalla aina yksi silmukka enemmän kuin edellisellä kerroksella, kunnes keskellä on 24s ja neuloit viimeksi nurjan puolen kerroksen.
1.krs(OP): 28o, k&k.
2.krs(NP): 32o, k&k.
3.krs: 52o.

Kantapää on nyt valmis ja sitten posotellaan vartta suoraan, kunnes korkeus kantapään yläreunasta mitattuna on 14 cm. Aloita sitten joustinneule. Neulo 10 cm (3o, 3n) -joustinta.Päättele löyhästi esimerkiksi Jeny's surprisingly stretchy bindoff:lla.

Kannattaa myös pitää mielessä, että mitä pienempiä sukkia on tekemässä, sitä lyhyemmistä pätkistä yllärijämäkerä kannattaa koota, jotta värit ehtivät vaihtua riittävän vauhdikkaasti.

lauantai 23. elokuuta 2014

Oodi Tiinalle

Heti, kun Tour de Sockin pakkoneulonnasta päästiin, piti juhlan kunniaksi pistää puikoille sukat!


Mitä: Ylläriraidat / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm
Mistä: Fingering-vahvuisia yllätysjämiä, 180 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/surprises-all-over-the-place

Kerrassaan rrrrrrakastuin näihin kaksiin Tiinan taituroimiin yllätyskeräsukkiin. Ensimmäiset ovat ihan huikean mittaiset ja upean näköiset, saapikkaisiin yhdistettynä etenkin. Jälkimmäiset taas ehkä kauneimman väriset ikinä. Niin, että eikun yhdistämään nuo kaksi.


Ronja Ronsun virkkailun jäljiltä sohvan nurkka oli tulvillaan pieniä jämälankanöttösiä. Ne huusivat kovasti tahtovansa yllätyskeräksi (ja joo, on se yllätys, vaikka itse keriikin, koska eihän sitä nyt Erkkikään muista, mitä kaikkea kerälle rullaili). Höpöttelin sukkasuunnitelmista tukiryhmän toverille, joka heti tarjosi, että hänen hyllyssään olisi yksi valmis yllärikerä odottelemassa. Mähän shoppasin kerän sen siliän tien ja sitten rullailin itse kotosalla toisen. Ei muuta kun raidottelemaan. Tiinan alkuperäisissä ihkusukissa oli tehtynä kahden kerroksen raitoja kahdelta yllärikerältä, mutta näissä sukissa raidat ovat vain yhden kerroksen mittaisia.



Maailman parhaat Peppi Pitkätossuttelu -sukat! Tykkään. Kerroinko jo, että tykkään? No, tykkään! Ja koska minulla oli vain kaksi päältä kulkevaa kerää, enkä voinut siis neuloa kahta sukkaa kerralla, piti johonkin kirjoitella ylös, että mitä tein ja missä kohtaa. Niin, että sen seurauksena teillä on täällä Tiinan kaksista sukista apinoitu ohjeenpoikanen. Ja tässä kohtaa ilmoittautuu yksi urpo, joka hieman paremman sisälukutaidon omaamalla olisi saattanut hoksata, että Tiina käytti tätä Tuin mainiota mittatilauspolvareiden ohjetta. Noh, tulipa kehiteltyä ainakin erilaiset kantapäät.



Huomautettakoon loppuun, että apinoinnissa mentiin niin pitkälle, että myös portaissa kuvaaminen on matkittu Tiinalta. Nämä kuvat muuten otti Tiina. Se sama Tiina!

Neulisti

Ylläriraidat


Lanka: Kaksi fingering-vahvuista (eli n. 400m/100g) yllätysjämäkerää, kumpainenkin 100g
Puikot: Pyöröpuikko 2.25 mm tai millä puikoilla saat itsellesi passaavan tiheyden (32s=10cm, sileää neuletta)

Lyhenteet:
l1o = oikealle kaartuva lisäys (Työnnä vasen puikko silmukoiden välisen langan ali takaa ja neulo etureunastaan oikein)
l1v = vasemmalle kaartuva lisäys (Työnnä vasen puikko silmukoiden välisen langan ali edestä ja neulo takareunastaan oikein)
k&k = kiedo & käännä (Nosta seuraava silmukka neulomatta, tuo lanka työn eteen, siirrä silmukka takaisin vasemmalle puikolle ja käännä työ)

Muuta: Tällä ohjeella tuli passelit sukat minun jalkoihin. Jalkaterä kokoa 38/39. Itse en jaksanut langanpätkiä päätellä, koska niitä oli niin valtaisa määrä. Yhden pätkän loppuessa neuloin vähän matkaa päällekkäin seuraavan pätkän kanssa ja jätin langanpäät reippaasti roikkumaan.

Kärki:

Luo Judy's magic cast-on:illa 16s ja jaa ne tasan kahdelle puikolle (8s kummallekin).

Neulo 1 krs oikein.

Lisäyskerros: [1 o, l1o, neulo oikein, kunnes puikolla on enää 1s, l1v, 1 o] x2

Tee vielä toinen lisäyskerros ja aloita sitten raidoittaminen. Sukat koostuvat 1 krs:n raidoista, joten vaihda lankaa jokaisen kerroksen jälkeen.

Toista lisäykset joka kerroksella vielä 2 kertaa ja sitten joka toisella kerroksella, kunnes silmukoita on yhteensä 60 (30s kummallakin puikolla). Jos tämä tuntuu ahtaalta jalkaasi, voit jatkaa lisäyksiä tarvittavan määrän. Jaa silmukat neljälle puikolle, jos neulot sukkapuikoilla.

Jalkaterä ja kantapää:

Neulo sileää oikeaa neuletta ilman lisäyksiä, kunnes työn pituus on 6 cm vähemmän kuin haluttu jalan pituus varpaista kantapäähän. Koon 38/39 tapauksessa n. 18 cm. Seuraavaksi tehdään kantapää. Se neulotaan tasona ja sitä ei sen takia raidoiteta. Kantapää tehdään ainaoikealla ja sen vuoksi kiedottujen silmukoiden lankalenkkejä ei tarvitse neuloa yhteen silmukoiden kanssa.

Lyhennetyt kerrokset:
1.krs(OP): Neulo 38 o, k&k.
2.krs(NP): 46o, k&k.
3.krs: 42o, k&k.
4.krs: 38o, k&k.
5.krs: 34o, k&k.
6.krs: 30o, k&k.
7.krs: 29o, k&k.
8.krs: 28o, k&k.
Jatka lyhennettyjä kerroksia neulomalla aina yksi silmukka vähemmän kuin edellisellä kerroksella, kunnes keskellä kietomatta on 8s ja neuloit viimeksi nurjan puolen kerroksen.

Pidennetyt kerrokset:
1.krs(OP): 8o, k&k.
2.krs(NP): 8o, k&k.
3.krs: 9o, k&k.
4.krs: 10o, k&k.
Jatka pidennettyjä kerroksia neulomalla aina yksi silmukka enemmän kuin edellisellä kerroksella, kunnes keskellä on 30s ja neuloit viimeksi nurjan puolen kerroksen.
1.krs(OP): 34o, k&k.
2.krs(NP): 38o, k&k.
3.krs: 42o, k&k.
4.krs: 46o, k&k.
5.krs: 68o.

Kantapää on nyt valmis ja sitten posotellaan vartta suoraan, kunnes korkeus kantapään yläreunasta mitattuna on 14 cm. Aloita sitten pohjelisäykset.

Lisäyskerros: 14o, l1o, 2o, l1v, neulo oikein kerroksen loppuun asti.

Toista lisäykset pohkeen kahden keskimmäisen silmukan molemmin puolin joka 4. krs vielä 8 kertaa (yht. 78 s).

Kun sukat yltävät n. 7 cm päähän polvitaipeesta, vaihda sileä neule (3o, 3n)-joustinneuleeseen. Neulo joustinta 25cm. Päättele löyhästi esimerkiksi Jeny's surprisingly stretchy bindoff:lla. Jos teet pohjelisäyksiä vähemmän/enemmän, (3o, 3n)-joustimeen tarvitset kuudella jaollisen silmukkamäärän.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...