torstai 23. helmikuuta 2017

Takorauta-pipo

Takorauta-puseron testineulojat heittivät ilmoille idean piposta samalla intarsiapitsillä. Ja olihan niin mainio idea heti toteutettava.



Mitä: Iron gate / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: WalkCollection Cozy Merino + Hedgehog Fibres Skinny Singles, 75 + 10 g
Ravelryssa

Puseron neulomisesta jäi kontrastiväriä reippaasti yli, joten siitä riitti piponkin suunnitteluun. Pääväriä piti kuitenkin kipaista kaupasta hakemassa ja löysin tämän kauniin murretun, jotenkin lyijyn värisen vihreän merinosinkun.


Pipoon oli siis tarkoitus tulla samaa pitsiä kuin puserossakin. Ajattelin kuitenkin, että pitsistä tuulisi herkästi läpi niin paljon, että tokkopa piposta sellaisena olisi paljonkaan lämmikkeeksi. Siispä tein piposta kaksinkertaisen. Nyt ei palele korvia eikä päätä! Lisäksi pitsi erottuu hyvin tummaa pääväriä vasten.


Pipo aloitetaan vuorin päälaelta. Siihen tulee ensin sädemäisiä lisäyksiä, kunnes silmukoita on riittoisasti, minkä jälkeen loput vuorista neulotaan sileänä pötkönä alareunan resoriin asti. Resorin jälkeen myssy ikään kuin kiepsautetaan toisin päin ja neulotaan päällimmäinen pipo. Pipot kiinnitetään toisiinsa resorin yläreunasta, jotta ne pysyvät kiltisti aloillaan.

Tässäkin neulotaan kontrastivärinen pitsipaneeli intarsiana pyörönä, mutta tämäkin ohje sisältää siihen kuvallisen ohjeistuksen, joten pelko pois. Jos et uskalla kokonaiseen paitaan lähteä, niin pipo on mukavan pieni projekti kokeilla tekniikkaa.


Pipoa suunnitellessa jännitin hiukan, että miten siististi saan toteutettua päälaen kavennukset pitsin kohdalta, mutta sepä onnistuikin tosi sievästi ja teki neulesuunnittelijan hyvin iloiseksi.

Pääväriä tarvitsee tuplapipoon melkein kokonaisen vyyhdin, mutta kontrastiväriä ei kulunut kuin 10 g. Jämiä jäi yhä, mitäs niistä seuraavaksi keksisi?


Pipo on ollut ahkerassa käytössä heti valmistumisestaan asti. Se on vuorillisena ihanan lämmin, merinosinkku on hirmuisen pehmoista lankaa päätä vasten ja pitsi sopii niin paitaan kuin pipoon hienosti. Nurjien ja oikeiden silmukoiden vaihtelu tuo pitsiin kivasti kolmiulotteista vaikutelmaa.

Tämäkin ohje on nyt testineulottu ja kaupan Ravelryssa. Saat ohjeen puoleen hintaan, mikäli ostat myös Wrought iron -puseron ohjeen. Lisää vain molemmat ohjeet Ravelryn ostoskoriin ja alennus tulee näkyviin automaattisesti. Saat alennuksen myös, mikäli olet ostanut Wrought iron -ohjeen aikaisemmin. Tarjous on voimassa lauantain 25.02.2017 loppuun.

Neulisti

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Unelmien polvisukat

Joskus kesällä iski visio kirjoneuleisista polvisukista. Ja semmoiset oli sitten saatava. Tai ainakin laitettava alulle ja jätettävä sitten kaiken muun mahdollisen jalkoihin. Vaan tipattomassa tammikuussa kun ei saa uusia projekteja aloittaa, oli vihdoin otollinen hetki neuloa nämä valmiiksi. Ja voi pojat, miten somat sukista tuli.


Mitä: Kirjoneulepolvarit / omasta päästä ja muilta kaavioita lainaillen
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Triskelion Elen Sock, 140 g

Olipa kerran kaksi mahdottoman kaunista vyyhtiä pehmoista BFL-sukkalankaa, jotka tahtoivat isona kirjoneuleisiksi polvisukiksi. Koska halusin sukkiin vaikka mitä kuvioita, en ostanut valmista ohjetta, vaan kehittelin osan omasta päästä ja osan röyhkeästi lainasin toisten sukista.


Ihan ensiksi nappasin sukkiin varpaat tästä mallista. Jalkaosan neuloin pelkällä harmaalla, jotta sukkien ilmeestä tulisi jokseenkin rauhallinen. Varteen lainasin yhden kaavion näistä sukista. Ylin lumihiutalekaavio löytyi myös netin syövereistä valmiina, loput kehittelin itse.


Kantapäät tuottivat hiukan päänvaivaa - tämä lanka kun ei sisällä yhtään nylonia vahvikkeeksi. Päätin ensinnäkin tehdä kantapäät lyhennetyin kerroksin. Näin, jos ne kuluvat puhki, niiden reunoista voi poimia silmukat ja neuloa uudet jälkikäteiskantapäät tilalle. Neuloin kantapäät myös kahdella värillä, jotta niissä olisi mahdollisimman paljon lankaa kulutusta kestämässä. Nähtäväksi jää, miten niiden käy.



Lisäilin kaavioiden välissä silmukoita vähän väliä, jotta varsista tulisi riittävän suuret pohkeille. Kohtuullisen hyvin onnistuinkin, vaikka minulla kirjoneulesukista tuppaa herkästi tulemaan turhan pinkeät. On se vaan niin vaikeaa, vaikka kuinka yrittää pitää langanjuoksut rentoina. Mutta nämä onneksi mahtuivat ihan hyvin jalkaan. Loppuun neuloin pitkän pätkän kierrettyä (2o, 2n)-joustinta.


Yleensä viimeistelen sukat sukkaplokeilla, mutta niissä ei riitä varsi polvisukkiin. Enpä olekaan ennen tehnyt vastaavaa pingotusoperaatiota: Kastelun jälkeen sujautin sukkaplokit sukkien sisään ja niiden kaveriksi kummankin sukan sisään kaksi pingotusrautaa, joilla venyttelin varsia. Kannatti operoida, koska kirjoneulejälkeni vaatii kunnollisen pingotuksen siistiytyäkseen.


Nyt on sukat, jotka eivät jää kenkiin piiloon - sikäli mikäli uskallan näitä joskus kenkien kanssa käyttää.

Neulisti

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Suukkoja-sukat

Nyt on päässyt käymään nolosti! Meillä on tovereiden kanssa tuskien tammikuu, jolloin ei saa aloittaa mitään uutta, elleivät kaikki puikot kilise tyhjyyttään. Tarkoituksena on saada keskeneräisten määrää vähän kutistettua. Ja rikkureita rangaistaan hurjasti ja kurjasti.


Mitä: Suukkoja / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Novita 7veljestä, 150 g
Ravelryssa

Niin... Minä noudatin sääntöjä kuuliaisesti. En aloittanut uusia projekteja, vaan olen saanut huiman määrän vanhoja keskeneräisiä valmiiksi. Mutta sitten tuli yksi hyshys-juttu, johon oli pakko tehdä mallitilkku. En ensinkään meinannut neuloa muuta kuin mallitilkun, mutta sekin kuulemma jo laskettiin rikkuroinniksi! (Ihan varsinaisesti ei ole varaa valittaa, kun taisin itse vuosi sitten tehdä tuon linjauksen kovaan ääneen.)

Rangaistuksena rikkuroinnista minut pakotettiin markettilankojen laarien äärelle. Tehtävänä oli ostaa kerä seiskapeikkoa ja neuloa koko 150 g omaan käyttöön.


Kyllähän laadukkaat, käsinvärjätyt herkkulangat tekevät melkoisen loven neulojan budjettiin, mutta ovat ihan sen arvoisia. Olen vuosia nurissut markettilankojen kehnosta laadusta, vaikka eihän minulla ole ollut niistä kokemusta enää moneen vuoteen. No nyt on. Enkä tykännyt. Ainakin tämä kerä oli pelkkää karheaa, käsiä raapivaa pölyä. Silmiä kutitti, sormia aristi ja kaiken aikaa aivastutti.


Vaan rangaistus oli kärsittävä kunnialla. Neuloin sukat, koska niihin saa varmasti koko kerän käytettyä ja niitä voi käyttää toisten sukkien päällä, niin pistelevä neulepinta ei ahdista niin pahasti. Halusin etsiä tästä pistelevästä pölypilvestä hopeareunuksen, joten päätin samantien kehittää ja kirjoittaa sukkaohjeen. Veikkaisin sen soveltuvan myös vaikka Vuorelman Vedolle tai Väinämöinen DK:lle.

Neulisti


Suukkoja


Simppelit palmikkosukat varpaista varteen. Ohje on kirjoitettu magic loop -tekniikalle, mutta sen voi toki neuloa myös sukkapuikoilla.

Lanka: Novita 7veljestä / Väinämöinen DK / Vuorelma Veto, 150-200 g
Puikot: 3.5 mm

l1v = vasemmalle kaartuva lisäys. Poimitaan silmukoiden välinen lanka puikolle työntämällä vasen puikko sen alle edestä ja neulomalla tämä langankierto takareunasta oikein.

l1o = oikealle kaartuva lisäys. Poimitaan silmukoiden välinen lanka puikolle työntämällä vasen puikko sen alle takaa ja neulomalla tämä langankierto etureunasta oikein.

knk = kahden noston kavennus. Nosta 1 s kuin neuloaksesi oikein, nosta 1 s kuin neuloaksesi oikein, siirrä silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne takareunoistaan yhteen.

k&k = kiedo & käännä. Lanka työn takana, nosta silmukka oikealle puikolle, tuo lanka työn eteen ja siirrä silmukka takaisin vasemmalle puikolle. Käännä työ. Kun seuraavan kerran tulet tämän kiedotun silmukan kohdalle, neulo silmukka ja sen ympärillä oleva lankalenkki yhteen.

Ohje

 

Molemmat jalat:

Luo Judy's magic cast on:lla yhteensä 16 silmukkaa (8 s kummallekin puikolle).

Lisäyskrs: (1o, l1v, neulo oikein, kunnes puikolla on jäljellä 1s, l1o, 1o) x 2.

Toista lisäykset joka kerroksella vielä kahdesti ja sen jälkeen joka toisella kierroksella yhteensä 5 kertaa. (26 s kummallakin puikolla).
 
Aloita sitten kaavion neulominen.

Vasen jalka:

Seuraava krs: Neulo 1. puikolla kaavion mukaan, 1n, neulo loput silmukat oikein.

Jatka 1. puikolla kaaviota ja 2. puikon ensimmäisellä silmukalla nurjaa, kunnes olet neulonut kaavion kerrokset 1-16. 

Oikea jalka:

Seuraava krs: Neulo 1. puikolla kaavion mukaan, neulo oikein, kunnes jäljellä on 1s, 1n.

Jatka 1. puikolla kaaviota ja 2. puikon viimeisellä silmukalla nurjaa, kunnes olet neulonut kaavion kerrokset 1-16.

Molemmat jalat:

Seuraava krs: Neulo 1. puikolla kaavion mukaan, 1n, neulo oikein, kunnes toisella puikolla on jäljellä 1 s, 1n.

Jatka 1. puikolla kaaviota ja 2. puikon reunimmaisilla silmukoilla nurjaa, kunnes sukan pituus on 6 cm vähemmän kuin haluttu jalkapohjan pituus. Aloita sitten kantapään kiilan lisäykset.

Lisäyskrs: Neulo 1. puikolla kaavion mukaan, 1n, l1v nurin, neulo oikein, kunnes jäljellä on 1s, l1o nurin, 1n.

Toista lisäykset joka 2. krs vielä 6 kertaa ja neulo lisätyillä silmukoilla nurjaa. (26 s 1. puikolla ja 40 s 2. puikolla). Tee seuraavaksi kantapään käännös ja kantalappu lyhennetyin kerroksin:

1.krs (OP): Neulo 1. puikolla kaavion mukaan, 7n, 22o, k&k.
2.krs (NP): 20n, k&k.
3.krs: 18o, k&k.
4.krs: 16n, k&k.
5.krs: 14o, k&k.
6. krs: 12n, k&k.

Seuraavassa kerroksen ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta. Nosta se nurjalla puolella kuin neuloaksesi nurin ja oikealla puolella kuin neuloaksesi oikein.

1.krs (OP): 17o, knk.
2.krs (NP): nosta 1, 22n, 2n yht.
3.krs (OP): nosta 1, 22o, knk.

Toista kerroksia 2-3 vielä 4 kertaa ja neulo sitten 2. kerros vielä kerran. Nyt kummallakin puikolla on jäljellä 26 s. Jatka neulomista suljettuna neuleena siten, että neulot 1. puikon silmukoilla kaavion mukaan ja 2. puikon reunimmaisilla silmukoilla nurjaa.

Kun varren pituus kantalapun yläreunasta on 18 cm, neulo lopuksi 10 cm (2o, 2n)-joustinta. Päättele silmukat joustavasti Jeny's surprisingly stretchy bind off:lla.



perjantai 10. helmikuuta 2017

Huivi + takki = peitto

Tiedättehän tämän internetin syövereissä pyörivän sanonnan?

Knitting is like sex. If I like you and
you appreciate it, its free. 
Other than that, you can't pay me enough.

Hyvin totta. Suurimmaksi osaksi neulon ihan vain itselleni omaksi iloksi, mutta toisinaan tulee vastaan jotain hauskan näköistä neulottavaa, joka suorastaan huutaa jonkun ystävän tai puolitutun nimeä. Jos näitä satunnaisia lahjoituksia arvostetaan asiaankuuluvalla hihkumisella, niitä saattaa hyvinkin ilmestyä lisää.


Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Drops Baby Merino, 227 g
Ravelryssa

Olen ihastellut linkin takaa löytyvän huivin palmikoita jo pitkään - paitsi, etten itse käyttäisi tämmöistä huivia. Sen sijaan tunnen tyypin, jolle uppoavat kaiken maailman kelttiläiset kuvoinnit ja kaikki ihanat fantasia-aiheiset jutut. Kun sitten kuulin, että sama tyyppi saa vauvan, kehkeytyi suunnitelma.


Niin, linkin takana on tosiaan huiviohje, joka on suunniteltu pitsivahvuiselle langalle. Mutta siinä huivissa on paljon tylsää sileää neuletta ja itse asiassa kaikki mielenkiintoinen tapahtuu huivin keskellä heti aluksi. Ajattelin, että käyttämällä paksumpaa lankaa, tästä huiviohjeesta voisi hyvinkin saada aikaan vauvanpeiton neulomalla vain huivin keskineliön. Enkä ollut yhtään väärässä.


Jotain vuosia takaperin ostin Poppelin loppuunmyynnistä kasan harmahtavan beigeä Dropsin Baby Merino -lankaa. Väri ei puhutellut, mutta lanka on muuten tosi kivaa, joten se pääsi väripataan. Värjääjägurutoveri ihanasti inttää minun värjänneen tämän langan, vaikka omissa muistikuvissani lähinnä seisoin vieressä ja mietin, että vihreä olisi kiva.


Huivi - tai siis tässä tapauksessa peitto - aloitetaan keskeltä. Alkuun neulotaan ainaoikeaa ja sen päälle maagisia palmikoita. Kun ensimmäiset palmikot on saatu valmiiksi, kikkaillaan lyhennettyjen kerrosten kanssa, joiden avulla saadaan vaihdettua neulomissuuntaa ja keskineliön nurkkiin neulotaan sileät osiot, joihin tulee lisää palmikoita. Tämän jälkeen heitin ohjeen pois.


Peitto ei ollut vielä ihan riittävän iso, joten päätin tehdä siihen ainaoikeinreunuksen. Tässä kohtaa muistin nähneeni ohjeen, jossa on ainaoikeinreunuksen nurkissa palmikoita, jotka sopisivat tähänkin peittoon kuin nenä päähän. Paha vaan, ettei sitä peitto-ohjetta saanut ostettua erikseen vaan ainoastaan kokoelman osana, eikä huvittanut maksaa pelkistä peitonkulmista. Sittenpä muistin, että olen neulonut siitä nimenomaisesta kokoelmasta vauvantakin, josta voisin varmasti lainata nurkkapalmikon.


Huivin muuttaminen peitoksi onnistui vielä ihan helposti, kun vaan lopetti sopivaan kohtaan. Sen sijaan vauvan neuletakin kaarrokkeen muuttaminen peitonkulmiksi ei ollut ihan niin kivutonta. Höpöttelin koko ajan itsekseni sitä, miten hyvä on, että neulon reunuksen kerralla, jolloin ei tarvitse osata toistaa nurkkaoperaatiota koskaan. Tein nurkkien palmikot suunnilleen neuletakin kaavion mukaisesti. Joka toisella kerroksella lisäsin palmikon kummallakin puolella yhden silmukan, jotta nurkista tuli nurkkien muotoiset.


Lopuksi päättelin reunuksen näin: *neulo 2 o yht takareunoistaan, siirrä silmukka takaisin vasemmalle puikolle*, toista *-*. Tuli sopivan joustava reunus ja pingottaminen onnistui kiltisti.


Tärkein meinasi vielä unohtua! Ne maagiset palmikot nimittäin. Opin ohjeesta helpon, mutta uskomattoman hienon kikan, jolla saadaan aikaan tyhjästä alkavia ja tyhjään päättyviä palmikoita. Vai huomaatteko, missä kohtaa nämä alkavat ja päättyvät? Niinpä! Ja kun kikka oli kerran opittu, sovelsin sitä myös nurkkien palmikoihin. Lisäksi opin, miten saa palmikoita kulkemaan lähes vaakatasossa ilman, että ne kiristävät neuletta. Sanoisin, että ohjeen tekijä on jokusen tunnin saattanut hioa tekniikkaansa. Huh huh.

Ehkä seuraavaksi jotain vähän rennompaa neulottavaa? Niin varmaan...

Neulisti

maanantai 6. helmikuuta 2017

Perästä tullaan

Yleensä en ehdi aallonharjalle mukaan, kun on jonossa niin paljon houkuttelevia neuleita jo ennestäänkin. Tällä kertaa kuitenkin hyppäsin syksyn hittilapasten, Tsiisusten, matkaan jo vielä saman vuoden puolella.


Miten: Pyöröpuikot 2.25 ja 2.5 mm
Mistä: Alpha B Yarn BFF B + Madelinetosh Merino Light + Black Trillium Fibre Studio Merilon Sock + Hedgehog Fibres Sock, 29 + 11 + 10 + 3 g
Ravelryssa

Lumi Karmitsa julkaisi syksyllä kirjoneulelapasia ja -sukkia täynnä olevan iloisen kirjan, josta löytyy ohje muun muassa näihin nauraviin Jeesuksiin. Nostalgianaurut saa myös kämmenpuolen disketeistä ja niihin liittyvästä sanaleikistä, joka ei paljon nuoremmille taida enää auetakaan.


Miten tässä käykin joka vuosi niin, että saan nerokkaan neuleidean pari päivää ennen joulua, koska vielähän tässä on hyvin aikaa. Mutta tulipa valmista. Hain kirjan kaupasta ihan vain tämän mallin takia ja neuloin raivokkaasti muutaman päivän.

Minulla on kurjia kokemuksia liian leveistä lapasista, joten aloitin projektin reippaasti 2.25 mm puikoilla ohjeen suosituksista huolimatta. Aika äkkiä sain huomata, että kolmen värin kirjoneuleessa tiheyteni alkoi kiristellä siinä määrin, että oli syytä siirtyä suurempiin puikkoihin. Lapaset ovat turhan kireät ranteista päälle pukiessa, mutta toisaalta, pysyvätpä hyvin päällä sitten käytössä.


Ajattelin toteuttaa projekin pääasiassa jämälangoista, mutta jouduin aika nopeasti toteamaan, etteivät harmaa ja tumma sininen erottuneet toistaan ensinkään. Olin kyllä hiukan järkttynyt tästä, mutta ilmeisesti langat olivat tummuusasteeltaan niin lähellä toisiaan, etteivät sen takia toimineet yhdessä. Mikäs kirjoneulelapanen se sellainen on, johon tarvitaan kohdevalaistus kuvion erottamiseksi? Ei muuta kuin lapanen purkuun ranteeseen asti ja uusilla väreillä uuteen yritykseen.

Muokkaisn ohjetta sen verran, että pidensin varren joustinneuleosiota ja jätin sydänraidan pois. Varsinaisiin kämmenosan kaavioihin käytin lopulta joskus matkoilta ostamaani ihanan pehmoista harmaata lankaa ja räväkän neonvihreää Tosh Merino Lightia. Nyt ainakin naurava Jeesus erottuu selkeästi. Hiukan alkoi hirvittää, että väreistä tuli turhan räikeät, mutta paikkailin tilannetta lisäämällä väriä myös kärjen kirjoneuleeseen.


Peukaloissakin on somasti uskon, toivon ja rakkauden symbolit. Minusta tosin tuntui vähän hurjalta, että kun peukalon silmukat jätettiin odottamaan, luotiin kolme uutta silmukkaa niiden paikalle, mutta lopuksi peukaloita neuloessa poimittiin peukalon aukosta 11 s! Kyllähän niitä aina vähän enemmän olisi tarjolla kuin kuinka monta silmukkaa luotiin, mutta että kahdeksan enemmän...

Peukkusilmukoista huolimatta ohje oli oikein toimiva ja kirja kaunis. Neuloja sen sijaan luki ohjetta vähän turhan huolimattomasti. Olen aika varma, että Jeesukselta katosi projektin yhteydessä muutama partakarva ja onnistuin mokaamaan kummankin lapasen kämmenpuolen disketit kummankin eri tavalla. Lisäksi tein kärkikavennukset ihan päin honkia. Että semmoista. Oli ehkä vähän turhan kiire saada lapaset valmiiksi.


Ja ahkerasta sovittelusta miehen käpäliin huolimatta, näistä tuli tietysti turhan pienet isälle. Aina ei voi onnistua. Valtavan kauniit lapaset, mutta harmittaa niin vietävästi, kun tiedän, miten ahtaat nämä ovat isälle käytössä. Eivätköhän nämä kaikesta huolimatta pääse käyttöön sen verran, että muutamalta mummolta menee kahvit väärään kurkkuun.

Neulisti

maanantai 30. tammikuuta 2017

Takorauta

Viime vuoden tilinpäätöksen lopussa tarjosin tiiserikuvan tulevasta paitaohjeesta. Ja nyt se on saatavilla!


Mitä: Wrought iron / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.25 mm
Mistä: Hedgehog Fibres Skinny Singles, 325 g
Ravelryssa

Suunnittelin siis uuden paitaohjeen, Takoraudan. Tämä laatikkomainen paita neulotaan ylhäältä alaspäin saumattomasti. Paidassa on pitkät hihat ja etukappaletta koristaa kontrastivärillä neulottu pitsipaneeli. Pääntiellä, hihansuissa ja helmassa on joustinneuletta.



Paita neulotaan fingering-vahvuisesta langasta. Itse käytin tähän Siililangan merinosinkkua, jolla sain aikaan kauniin laskeutuvan neulepinnan. Käyttämäni värit ovat Charcoal ja Stone. Malliin tarvitsee koosta riippuen kolmesta neljään vyyhtiä pääväriä. Kontrastiväriä kuluu n. 30 g, joten siihen voi hyvin käyttää kotoa löytyviä jämiäkin. Kokoja mallissa on XXS-XS-X (M1-M2-L1) L2-XL-XXL ja koko on tarkoitus valita siten, että valmiissa paidassa on n. 30 cm enemmän ympärysmittaa kuin oma rinnanympäryksesi.



Etukappaleen komea pitsipaneeli neulotaan intarsiana - ja suljettuna neuleena. Tiedän, että intarsian neulominen pyörönä voi kuulostaa pökerryttävän vaikealta, mutta se ei ole oikeasti ollenkaan hankalaa. Lisäksi ohjeessa on mukana kuvallinen tutoriaali aiheesta, joten tässä on erinomainen tilaisuus opetella tämä neulekikka.



Ohjeen voi ostaa Ravelry-puotini kautta ja ohje on sekä suomeksi että englanniksi. Langat suunnittelutyöhön tarjosi hurmaava lankakauppa Snurre suoraan Helsingin sydämestä. Kiitos siitä!



Ja vaikka nyt itse sanonkin, tästä tuli ihan hirvittävän ihana. Paita on lämmin, mutta kevyt. Se on ilmava, laskeutuva ja pehmeä. Ja kontrastivärinen pitsipaneeli tuo muuten perus laatikkopaitaan ihanasti eloa.


Jos mietitte noita puikkokokoja, minulla on suljetussa neuleessa tiukempi käsiala, minkä takia hihoihin piti ottaa yhtä kokoa isommat puikot. Pitäisi varmaan muidenkin ohjeista neuloessa pysähtyä miettimään näitä oman käsialan vaihteluja ja muokata puikkokokoa sen mukaan. Saattaisi vaikka saada sopivampia vaatteita!

Ravelryn puolelta löytyy vielä lisää kuvia. Meikäneuloja menee muhittelemaan seuraavaa ohjetta.

Neulisti

Follow my blog with Bloglovin

torstai 26. tammikuuta 2017

Pahaa maailmaa vastaan

Joskus (a.k.a. vuonna 2016) maailma ahdistaa sen verran pahasti, että sen ja itsensä väliin on saatava pehmoista lankaa, johon piilottaa päänsä pieneksi hetkeksi. KAListeltiin toverin kanssa maailmaa paremmaksi paikaksi iloisten sukkien avulla.


Mitä: Portland gussets / Yarnissima
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: La Bien Aimée MCN Light, 67 g
Ravelryssa

Onneksi apu oli lähellä, sillä lankakaupasta löytyi huisin hyväntuulista lankaa värissä Happy Feet. Harmaata kirkkailla väripätkillä höystettynä. Tämä kuulemma värjärin mukaan raidoittuu, mutta meikäneulojan tiheydellä se tuntui ensin tipluttelevan, sitten tekevän nuolikuviota ja lopuksi spiraloituvan. Vaan hällä väliä, jälki oli joka kohdassa ihanan iloista.


Olen vuosia sitten neulonut Portland gussetit, jotka jäivät silloin kaivelemaan hampaankoloja ikävästi. Minulla oli silloin ohjeen kanssa suuria vaikeuksia ja vaikka sukista tuli vaikeuksista huolimatta kauniit, ne olivat ihan liian isot minulle.


En varsinaisesti muista tällä kertaa löytäneeni ohjeesta samoja vikoja kuin viimeksi, että saattaapi olla neulojan omaa syytä, että ensi kokeilu oli niin takkuinen. Tai sitten vaan muistin tällä kertaa tehdä oman pään mukaan ohjeen oikuista huolimatta. Oli kummin vain, tällä kertaa sukat onnistuivat kerrassaan täydellisesti.


Sukat neulotaan varpaista varteen. Kantapään kiilan lisäykset tehdään salakavalasti nurjien raitojen kohdalla ja ne sijoittuvat oikeastaan vain jalan ulkosyrjälle. Varressa nurjat raidat sitten kavennellaan hissukseen pois. Kaavioita saa kyllä seurata tarkasti, koska lisäykset ja kavennukset tuntuvat kulkevan aika sattumanvaraisesti. Jos erehtyy ajattelemaan, että tietää, mitä seuraavaksi on luvassa, on luultavasti jo neulonut pieleen.



Keskittyä piti, mutta onko kukaan koskaan nähnyt yhtä iloisia sukkia? Tältä näyttävät onnelliset jalat. KAListelukaveri neuloi sileät sukat, joista tuli vähintään yhtä somat.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...