lauantai 6. helmikuuta 2016

Suutarin sulho

Parempi pipo hyllyssä kuin kaksi hukassa vai miten se nyt meni?


Mitä: Navooh / LondonLeo
Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: Madelinetosh Dk, 98 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/navooh-3

Kuten syksymmällä taivastelin, mies hukkasi piponsa maailmalle. Tästä suivaantuneena tempaisin äijänkutaleelle uuden. Ja koska epäilen suuresti tämänkään pipon selviytymismahdollisuuksia, päätin saman tien tehdä pukinkonttiin toisen.


Koskapa alkuperäinen, hukattu pipo oli niin mainio, halusin tehdä samalla mallilla uuden. Toshista löytyi kivan miehekäs, mutta kuitenkin eläväisen sävyinen sininen. Tämmöisen pipon neuloo kätevästi yhdessä illassa. Käännetty alareunus lämmittää korvia ihanasti ja merino nyt on aina niiiiin pehmoista.


Vanhan kansan viisauksista huolimatta tämän suutarin sulholla on pipo, ja mitä näitä nyt oli.

Neulisti

maanantai 1. helmikuuta 2016

Ajattelemisen sietämätön rasittavuus

Joskus sitä on ihan mieletön visio. Kuningasajatus, joka johtaa upeimpaan neuleprojektiin ikinä. Tai ainakin työläimpään, jos ei muuta.


Mitä: Audrey / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Heritage Silk, hieman alle 400 g

Kävipä kerran, sanotaanko vaikka noin kaksi ja puoli vuotta sitten, että mieleeni iski salaman lailla visio siitä, miten voisin tuhota mielenterveyteni ja samalla kartuttaa neulevarastoani. Joku on saattanut huomata, että olen tykästynyt käyttämään helmiä neuleissa. Niin, jotta sainpa sitten päähäni idean, että kirjoneuleen voisi halutessaan korvata helmillä. Ja minähän halusin.


Keksin, että tahdon neuloa itselleni simppelin, laatikkomaisen valkoisen paidan, johon sitten kirjoneuleen sijaan ikuistaisin helmillä jonkin hienon (ja valtavan kokoisen) kuvan. Ensin tarvittiin joku riittävän chic kuva tähän tarkoitukseen ja totesin, että Audreyta tyylikkäämpää lyyliä saa hakea. Niinpä kirjoitin hakukoneeseen "Audrey Hepburn + cross stitch". Olen tainnut aiemminkin vinkata, että ristipistokaavioita löytyy netistä pilvin pimein ja niistä suurinta osaa voi sellaisenaan käyttää kirjoneuleeseen. Löysin netin syövereistä tämän. Huisin upea. Sitten ei tarvinut "kuin" siirtää se exceliin, jolla kirjoneulekaavioitani käsittelen ja kehitellä kuvaan myös takaraivo.


Mustavalkoista kuvaa varten tarvittiin valkoisen pohjan lisäksi mustia ja harmaita helmiä. Jos laskin oikein, kaiken kaikkiaan 1830 helmeä.

Jotta saisin suuren kuvan mahdutettua paidan etumukseen, itse paidan täytyi olla ohutta lankaa. Päädyin fingergin-vahvuuteen ja silkkisekoitteeseen, jotta paidasta tulisi riittävän laskeutuva. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui sopivan ohjeen löytäminen. Selailin useamman päivän valmiita paitaohjeita, mutten löytänyt yhtäkään laatikkomaista paitaa fingering-vahvuiselle langalle, joka olisi neulottu ylhäältä alas ja alusta asti pyörönä. Pah. Itse joutuu kaiken tekemään, ohjeet keksimään ja paidat neulomaan.


Päätin tosiaan kehitellä sopivan paidan ohjeen ihan itse. Alun perin ajattelin, että kirjoittaisin siitä teillekin halukkaille ohjeen tarjolle, mutta loppujen lopuksi muistiinpanoista tuli hiukan hämärät ja paidan suunnittelustakin on päässyt kulumaan yli kaksi vuotta. Oho. Hups. Mutta siitä lisää hetken kuluttua.


Aloitin paidan neulomalla muutaman kerroksen oikein, jotta pääntie saisi rauhassa rullata. Sen jälkeen ryhdyin muotoilemaan olkapäitä Contiguous-tekniikalla. Tällä tekniikalla näin leveillä hartioilla niistä tulisi muuhun käyttöön hassun malliset, ihan liikaa alaspäin viettävät. Tähän laatikkopaitaan laskeutuva hartialinja kuitenkin sopi kuin nenä päähän. Itse asiassa, taisin näin välttää laatikkopaitoja yleensä riivaavat kainalopussit. Kun olin saanut hartialisäyksillä paitaan riittävästi leveyttä, neuloin etu- ja takakappaleen tasoina kainaloihin asti. Hieman jännitti tehdä päätöksiä siitä, miten pienet hihanaukot olisivat riittävän kokoiset, mutta onnistuinpa aika hyvin. Tähtäimessä oli siis laskeutuva laatikkopaita hyvin istuvilla, pienillä hihoilla. Kainaloihin asti päästyäni yhdistin paidan jälleen pyörönä neulottavaksi ja posottelin helmaa kohti. Ihan lopuksi keksin vielä muotoilla helmaa lyhennetyillä kerroksilla takaa pidemmäksi kuin edestä. Muotoilujen jälkeen neuloin muutaman kerroksen joustinta.


Paitaa oli mukava neuloa. Ohjeen kirjoittaminen samalla tuntui hiukan rasittavalta, mutta helmikaavion ährääminen oli hirvittävän koukuttavaa. Lisäsin helmet neuloessa virkkuukoukulla ja ihan mahdotonta oli malttaa laskea paitaa käsistään, kun enää 1000 helmeä ja kuvio on valmis. Tämä paitahan onnistui saamaan alkuvaiheessa jopa fanipostia ulkomailta asti! Postissa odotti ihana puketti Audrey Hepburn -nenäliinoja. Kiitos niistä mystiselle fani-ihmiselle!

Sen sijaan erittäin helppoa oli laskea paita käsistään ja antaa sen homehtua laatikon pohjalla pari vuotta, kun vartalo-osa oli lopulta valmis. Koska en neulonut paitaa mistään valmiista ohjeesta, olisi hihojen aloittaminen vaatinut ajatustoimintaa, mikä tuntui juuri sillä hetkellä (ja myös seuraavat kaksi vuotta) aivan ylivoimaiselta ponnistukselta.


Lopulta kävi niin, että himoneulojien tukiryhmässä päätettiin porukalla viettää tipatonta tammikuuta. Neulojien tapauksessa tällä ei ole mitään tekemistä alkoholin kanssa, vaan tammikuun aikana ei saisi aloittaa yhtään uutta työtä, mikäli keskeneräisiä vielä löytyy kaapeista ja laatikoista. Keskeneräiset pitäisi tehdä valmiiksi tai purkaa. Ja jos joku rikkuroi, olisi rangaistuksena neuloa kokonainen kerällinen porukan inhokkilankaa, ja vielä omaan käyttöön. Ei porsaanreikiä, ei. Pakko oli väkertää ufoja pois nurkista pölyyntymästä.


Tammikuun tulevan lakon innoittamana sisuunnuin itse asiassa jo joulukuun puolella vihdoin selättämään tämän mestariteoksen. Loppujen lopuksi en jaksanut pohtia mitään tiheyksiä, kavennuksia tai muutakaan. Poimin hihansuista silmukoita (2s/3krs)-tyylillä ja neuloin sileää ilman kavennuksia kuutisenkymmentä kerrosta. Kun pääsin lopulta hihaa välillä sovitellen kyynärpään tienoille, päätin tehdä muutamat kavennukset joka kuudes kerros ja sitten reunaan joustinta. Kylläpä kannattikin taas tehdä tästä hihanneulonnasta itselleen sellainen peikko, joka ajoi neulevision laatikon pohjalle pariksi vuodeksi. Urpo mikä urpo.


Mutta nyt on valmista! Helmet painavat sen verran paljon ja lankaa on vuosien saatossa lainailtu muihinkin projekteihin, että on mahdotonta arvioida tarkkaa langanmenekkiä. Neljä vyyhtiä olen tähän lankaa ostanut ja ihan kaikki ei mennyt. Paita näytti vähän pösilöltä ennen pingotusta, mutta pitää muistaa luottaa siihen, että pingotus tekee paidasta kuin paidasta laskeutuvan. Uuh, upeaa - etten sanoisi. Seuraavaa kuningasideaa odotellessa.

Neulisti

torstai 28. tammikuuta 2016

Lämpöistä päälle

Kylläpä olikin kylmä alkuvuosi lämpimän joulukuun jälkeen! Onneksi laitoin joulun jälkeen puikoille myssyn Nöttöselle, sillä lämpimälle hatulle on todellakin ollut tarvetta.



Mitä: Cable Knit Beanie pattern with earflaps / Ashlee Prisbrey (omin muokkauksin)
Miten: 6 mm pyöröpuikoilla
Mistä: BC Garn Semilla Grosso, 100 g


Olin varta vasten ostanut talvihaalarin väreihin sopivaa lankaa, mutta sillepä ei löytynykään ihan mieleistä ohjetta. Lopulta vastaan tuli Ashlee Prisbreyn myssy, joka olikin malliltaan tosi kiva.


Myssystä tulikin poimittua lähinnä silmukkamäärät ja malli, mutta itse toteutuksesta tuli lopulta aika erilainen. Väliaikaisen aloituksen sijaan aloitin Judyn taika-aloituksella, jotta vältyin silmukoinnilta. Tämä aiheutti vähän hankaluuksia alkumetreillä, sillä kerrosta ei suinkaan aloitettu pipon reunasta. Onneksi muutaman kerroksen jälkeen olin päässyt kärryille kuviosta ja sain posotella rauhassa korvaläppiin asti.


Koska halusin taatusti lämpimän myssyn, tein korvaläpät kaksinkertaisena suljettuna neuleena ja lisäsin päihin i-cord-nyörit. Läppien jälkeen lankaa riitti vielä reilusti, joten päätin tehdä lisäksi "hikipannan" myssyn sisälle, jotta korvat ihan-ihan varmasti pysyvät lämpimänä. Myssy muotoutui tehdessä, joten päädyinkin tässä vaiheessa poimimaan jo kerran pääteltyjä silmukoita – ei ihan se elegantein ratkaisu, mutta pari kerrosta nurjaa saumakohdassa pelasti tilanteen.


Kuulemma "pallot" tähän vielä tarvittaisiin. Lanka kului lähes viimeistä metriä myöten, joten samasta väristä tupsuja ei enää saa. Jos asia tulee vielä uudestaan esille, niin pitänee ryhtyä askarteluhommiin yhdessä loppukäyttäjän kanssa.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Äijäbling

Kävin himoneulojien tukiryhmätovereiden kanssa syksyllä kässämessuilla. Puffalan puodin kojulla käteeni tarttui musteen tai yötaivaan värinen vyyhti pehmoista lankaa, jonka säikeiden lomassa läikehti hienoisesti glitteriä. Itse en sen värisiä sukkia ehkä osaisi käyttää ja väri oli minusta komean miehekäs, niin aloin tovereilta udella, voisiko langasta neuloa miehelle sukat. En oikein saanut vastauksista selvää kaiken sen naurun keskeltä. Ilmeisesti toverit eivät ihan uskoneet, että mieheni suostuisi blingsukkia käyttämään. Ei muuten alkuun uskonut mieskään, mutta hah, näytinpä kaikille.


Mitä: Drakar / Nathan Taylor
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Puffalan Glitter Sukka, 75 g
Ravelryssa

Jääräpää kun olen, nappasin langan mukaani ja kotona esittelin sitä omalle kullalle. Kulta meinasi tukehtua kahviinsa, kun näki kimmeltävän langan. Ensimmäinen reaktio siis oli kovin järkyttynyt, mutta kun riittävän moneen kertaan hoin "Jos teen sulle tästä sukat, käytätkö niitä?", tulkitsin lopulta viimeiset muminat tarkoittamaan sitä, että minua ei varsinaisesti kielletty.

Idioottivarmaan itsensäkiduttajatapaan keksin pari viikkoa ennen joulua, että vielähän tässä ehtisi ne sukat pukinkonttiin pyöräyttää. Mallia ei tarvinut miettiä pitkään, sillä mies oli itse aikoinaan valinnut useammankin mieleisen mallin, kun ensimmäistä kertaa neuloin hänelle sukkia. Tämä lohikäärmeiksi nimetty sukkamalli natsasi hienosti yhteen kimmeltävän mustan langan kanssa. Ihan ovat lohikäärmeen suomuja, jotka auringossa kimmeltävät. Varsin miehekästä siis.


Sukissa vuorottelevat pysty- ja poikittaissuunnassa neulotut nurjan ja oikean raidat. Niiden rajalla kulkee yhden silmukan levyinen siksakkia muodostava palmikko. Lisäksi kantapään kiiloissa kulkee samanlaista sievää siksakkia, mutta mikään tästä ei tietenkään näin talvisella säällä lähes mustasta langasta erotu. Mutta voitten tämän kaiken nyt kätevästi kuvitella näihin tummanpuhuviin kuviin.

Itse neulominen oli varsin kaistapäinen prosessi. Ohje vaati keskittymistä, eikä näiden neulomista voinut rajata vain niihin hetkiin, kun olisin yksin ennen joulua. Edellisenä jouluna onnistuin neulomaan miehelle salaa sukat hänen vierellään sohvalla pötkötellessä, koska miekkonen ei vaan koskaan kysynyt, mitä neulon. Ajattelin kuitenkin, että eihän se nyt samaan temppuun kahdesti voi mennä? Eihän? Etenkään, kun kyseinen lanka oli sille jo esitelty. Vai voiko? Päätin kokeilla ja ajattelin, etten ota sitä turhan raskaasti, jos jään kiinni lahjaneulonnasta. Sittenpä ei vaan ylläty jouluaattona. Useampaan kertaan huomasin miehen tuijottavan neulomistani ja ajattelin monesti, että onko se vaan kohtelias, eikä sano mitään ääneen. Toisaalta oli ihan yhtä mahdollista, että herran katse ehkä osoittaa neulomukseni suuntaan, mutta mitään ei välttämättä välity aivoihin asti. Että jospa vaan olen hiljaa ja selvitän asian sitten aattona. Ja kylläpä sain lahjoja avattaessa makeat naurut, sillä täysin oli jälleen yllätyksenä pysynyt tämäkin sukkaprojekti.


Ohje oli muuten toimiva, mutta toisen sukan silmukoiden asettelussa puikoille ei ollut järjen hiventä. Siinä olisi jätetty kerroksen vaihtumiskohta poikittaisten raitojen kohdalle niin, että nurjat ja oikeat raidat muodostaisivat typerää tikapuuta koko sukan mitalta. En ymmärrä yhtään, miksi näin oli haluttu tehdä, kun koko homma olisi korjaantunut hyvin helposti siirtämällä kerroksen aloituskohtaa vähän sivummalle. Niin tein ainakin itse, koska en hölmöä tikapuuefektiä raitojen keskelle halunnut.


Kovin mukavaa on, kun on sen verran monet sukat jo miehelleen neulonut, ettei koon kanssa tarvitse arpoa. Katsoin vanhoista sukista silmukkamäärän ja pituuden pystyy metsästämään netin taulukoista kengän koon perusteella. Kovin hyvin istuivat jalkaa nämäkin. Ja koska sitä kuitenkin jäitte miettimään, niin kovin pitkään ei glitteri langan seassa häirinnyt ukkokultaa ja ihan ovat käytössä nämäkin sukat. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi sukupuolen pitäisi rajoittaa pukeutumista. Tämä on upea, yötaivaan värinen lanka, joka käy meitin mielestä ihan yhtä lailla miehelle kuin naisellekin.

Neulisti

torstai 21. tammikuuta 2016

Pariisin kadut

Muutama vuosi takaperin nappasin rukin mukaan anoppilaan joulun pyhiksi. Kehräsin ihanan pehmoista ja kevyesti rukin rullalle soljuvaa merino-bambu-nylonia värissä Champs-elysees.


Mitä: Navajokerrattu, 234 m / 100 g
Miten: Martin malliin
Mistä: Keesi, Merino/Bambu/Nylon värissä Champs-elysees
Ravelryssa

Anoppi ihasteli kuidun värejä kovin ja ajattelin heti, että tästä täytyy jonain päivänä neuloa hänelle sukat. Nyt oli sopiva hetki.



Mitä: Perussukat / oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Oma rukkikehruu, 91 g
Ravelryssa

Halusin tehdä ihan simppelit perussukat varpaista varteen. Heittelin omasta päästä sopivia silmukkamääriä, neuloin sileät jalkaterät ja varteen joustinta, jonka voi taittaa kivasti kaksinkerroin.


Kantapäät ovat perinteiset tiimalasikantapäät lyhennetyin kerroksin.


Päätin keriä langan käsin kahdelle kerälle, jotta voin neuloa sukat varpaista alkaen ja posotella niin pitkälle kuin lankaa riittää. Kumma vaan, miten vaikea on luottaa siihen, että vaaka on oikeassa. Vyyhdin loppu näytti niin pienelle, että jänistin ja ensimmäisestä kerästä tuli huomattavasti toista kevyempi. Onneksi vahinko ei ollut kovin suuri, sillä sukista tuli näinkin ihan riittävän pitkät.


Kyllä puikkojen kilkuttelu helppojen ja aivottomien neuleiden kanssa on todellista hermolepoa.

Neulisti

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Väliaika: kahvia ja puffeja

Siitä, kun edellisen kerran olen blogissa kertonut ikuisuusprojektini kuulumisia, taitaa olla niin kauan, ettei monikaan enää muista koko projektia. Vaan nyt tämä suuruudenhullu suunnitelma taitaa olla ylittänyt puolivälin etapin.


Mitä: Beekeeper's quilt / Tiny Owl Knits
Miten: Sukka- ja pyöröpuikot 3.0 mm
Mistä: Jämälangoista
Ravelryssa

Aloitin neljä, siis NELJÄ vuotta sitten tilkkupeiton. Tässä neulotaan pieniä pumpulilla täytettäviä kuusikulmioita niin kauan, kunnes neulojalta pettää mielenterveys. Lopuksi ne yhdistellään nurkista kiinni toisiinsa. Mutta se on edessä sitten joskus neljän vuoden päästä.


Mutta olen antanut itselleni luvan hehkutella tätä projektia satalukujen yhteydessä ja perjantaina sain vihdoin valmiiksi puffin numero 300. Hitaasti ja erittäin epävarmasti, mutta eteneepä kuitenkin. 


Joskin juuri nyt parhaillaan peittoni etenee vain ja ainoastaan siksi, että himoneulojien tukiryhmällä on tipaton tammikuu. Mitään uutta ei saa aloittaa ennen kuin kaikki keskeneräiset on neulottu pois. Julmurit päättivät, että myös ikuisuusprojektit lasketaan.



Tällä hetkellä peitolla on mittaa 76 x 95 cm. Aika paljon, muttei riittävästi. Sanoisin, että tähän tarvittanee vielä ainakin 200 puffia lisää.

Neulisti

torstai 14. tammikuuta 2016

Räyh

Himoneulojien tukiryhmällä on muodostunut perinteeksi viettää pikkujouluja ja vaihtaa neulelahjoja. Pirskeitä silmällä pitäen päätetään hyvissä ajoin syksyllä, mitä tänä vuonna neulotaan ja sitten arvotaan parit. Tänä vuonna (tai siis viime vuonna) päädyttiin käsiasioihin.


Mitä: Lanark / Debbie Sullivan
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Handu Handdyed,  g

Jonkinasteinen masokistineuloja kun olen, tiesin heti, että haluan tehdä sormikkaat. Minulla oli mielessä myös pitkään lankalipastossa hillottu Handun lanka, jonka värit kävivät mielestäni kivasti saajan makuun. Lanka vaan oli aika kirjavaa, joten etsin sormikasmallin, jonka pintaneule rikkoisi värejä hiukan.


Syksyn neuleteemoihin kuului ehdottomasti "Keksi ite, apina!" Kukapa sitä nyt haluaisikaan maksullista ohjetta sellaisenaan käyttää, kun itse on niin paljon hauskempi pähkäillä. Voi jestas. Taas kerran kävi siis niin, että ohjeen laatijan tiheydessä (tai mitoituksessa muuten vaan) ei ollut mitään järkeä. Otin ohuet puikot ja ohuen langan, mutta kyllä minun mielestäni 80 silmukkaa on aika paljon liikaa sormikkaisiin.


Lopputuloksena oli se, etten voinut käyttää ohjeesta muuta kuin annetut pintaneuleet. Ne olivat ihan kivat ja helposti säädettävissä eri silmukkamäärille, mutta kyllä ottaa pannuun keksiä koko ohje itse, kun on siitä jo erehtynyt maksamaan. Miten olisi uusi vuosi ja parempi ohjetuuri? Kannatetaan.


Sormikkaiden pintaneuleet olivat somat ja rikkoivat langan värejä juuri niin kuin ajattelinkin. Sekä varren että kämmenosan pinnat saatiin aikaan nostetuilla silmukoilla, joita venkoiltiin suuntaan jos toiseenkin. Sormet tehtiin ihan sileällä neuleella ja tässä kohtaa lanka pääsi selättämään neulojan. En ihan varsinaisesti ajatellut sormikkaita aloittaessani, että sormista tulisi raidalliset. Nyt nämä näyttävät ihan hömelöiltä tiikeritassuilta. Räyh! Onneksi sormikaspaketin saaja on sen verran hurmaavan hömelö itsekin, että uskon tiikeritassujen pääsevän käyttöön.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...