tiistai 21. kesäkuuta 2016

Esihistoriaa

Pitsihuivit eivät varmaan hetkeen ole kuolemassa sukupuuttoon, vaikka dodolintuja ei enää olekaan olemassa.


Mitä: Dodo / Heidi Alander
Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Julie Asselin Leizu Fingering, 106 g
Ravelryssa

Neulojalla on usein sellaisia positiivisia ongelmia kuten se, että maailma on niin täynnä ihania neuleohjeita, ettei kaikkia malleja mitenkään ehdi toteuttaa. Etenkään, jos hyvä ystävä pukkaa uusia huiviohjeita ennätysvauhtia. Juuri sain tämän valmiiksi, kun jo tuli seuraava, mikä on ihan pakko päästä neulomaan.


Dodo yhdistelee ainaoikeaa neuletta ja sileänä neulottavaa pitsiä. Huivi neulotaan vinosti oikeasta ylänurkasta vasemman reunan aaltopitsiä kohti koko ajan silmukoita lisäillen. Tämän mallisissa huiveissa pääsee kivasti käyttämään kaiken langan, koska huivin voi lopettaa sitten, kun lanka loppuu.


Pingottaminen olikin sitten vähän haastavampi juttu tällä kertaa. Kas kun pitsiosioita saisi pingottaa reippaalla otteella, jotta pitsi aukeaa kauniisti, mutta ainaoikeat osiot lörpähtävät ankarassa pingotuksessa helposti aivan elottomiksi. Onneksi omistan pingotusraudat. Laitoin raudan jokaiseen osionvaihtumiskohtaan. Sitten asettelin nuppineulat niin, että pitsiosiot olivat kireällä ja ainaoikeat rentoina.


Aika onnistunut pingotus, vaikka vaatikin hiukan vaivannäköä.

Neulisti

torstai 16. kesäkuuta 2016

1+1+1=1

Samalla reissulla käsityöneuvontaan ompelin toisenkin mekon. Tai tavallaan kolme mekkoa kerralla. Yhdistin nimittäin tässä mallissa kolme eri ohjetta. Lievästi sanottuna hirvitti, silppusinko kivan kankaan pilalle saamatta kuitenkaan käyttökelpoista vaatetta aikaan, mutta ihan turhaan. Tämä onnistui yli odotusten.


Mitä: Aino + Lady Skater Dress + Piilotasku / Oma muokkaus
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla
Mistä: Paapiin Pilkku-luomujersey, 2 m

Alunperin lähdin liikkeelle sillä ajatuksella, että tahtoisin ommella itselleni Mekkotehdas aikuisille -kirjan Aino-mekon trikoosta. Kyselin Facebookin Saumanvara-ryhmässä vinkkejä aiheesta ja päätin kokeilla kahta kokoa pienempää Ainoa kuin tämä viime kesän puuvillainen versio.

Koska halusin mekon olevan tyköistuva rinnan korkeudelta, mallailin piirtämieni kaavojen päälle Lady Skater Dressin yläosaa, koska sen tiesin istuvan minulle hyvin. Käyttäen tätä toista kaavaa apuna, kaventelin Ainon kaavoja vielä aika reippaasti. Samaan tapaan varmistin hihojen sopivan koon trikooversioon. Muistelin edellisen Aino-kokeilun pääntien olleen jokseenkin ahdistava, joten suurensin sitä tähän hiukan.


Kun kerran muokkaamisen makuun päästiin, niin eihän se siihen jäänyt. Lopuksi muistin Facebookin ompeluryhmissä kovastikin väkeä villinneet helmataskut, jotka pienen googlettelun jälkeen onnistuin jäljittämään Annukan Aurinkoisten Piilotasku-ohjeeseen. Taskujen ohjeistus vaikutti siltä, että kykenisin ne tekemään,joten sovittelin korkeutta hieman peilin edessä ja sitten reippaasti pätkäisin juuri piirtelemieni kaavojen helman poikki. Piilotaskuhelmaa varten leikkasin jäljellä olevasta kankaasta niin korkean palan kuin kangasta riitti ja varsinaiset taskupussit saksin edellisen mekon kangasjämistä.


Hiukan yllättäen mekosta tuli mahtava. Ainoastaan toisen taskun kiinnittäminen oli mennyt hiukkasen pieleen ja sain korjailla sitä jälkikäteen. Myöskään netistä löytämäni vinkki siitä, että 0.7x pääntien mitta olisi sopiva pituus pääntien resorille, ei osoittautunut paikkaansapitäväksi. Käsityöneuvonnasta löytyi kanssaompelijalta apua tähänkin ja yritin kotona uudestaan 0.85x pääntien mitalla. Se toimi huomattavasti paremmin.


En uskonut hetkeäkään, että yhdistelemällä mielivaltaisesti kolmea eri ohjetta voisin heti ensi yrittämällä saada aikaan näin hyvän mekon. Ainoa huono puoli on se, että tämä on perinyt Ainolta ylöspäin kipuavan, kaulaani ahdistavan pääntien. Juuri lueskelin, kun joku kysyi vastaavaan ongelmaan apua jossain Facebookin ompeluryhmässä ja neuvoina oli lisätä korkeutta takakappaleeseen ja avartaa pääntietä etukappaleen puolelta. Ehkäpä jossain vaiheessa teen toisen samanmoisen ja kokeilen tuota muokkausta.

Oletteko muuten koskaan miettineet, miltä näyttää, kun yrittää kuvata mekkoa tuhansien hyttysten keskellä? Tältä.



Neulisti

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kestävyysurheilua

Tarjolla on tuore raportti lähes kilpailun keskeltä. Tämän lähemmäs livepäivitystä ei tässä blogissa liene päästä.


Mitä: I remembered it again / Heidi Nick
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Handu Ilun Erikoinen, 71 g
Ravelryssa

Jos teksti muistuttaa enemmän ajatuksen virtaa kuin laatunovellia, se johtunee tästä: yritin eilen käydä nukkumaan klo 18, heräsin kellonsoittoon 00:30, haukkasin hiukan yöpalaa ja vietin sitten seuraavat 14 h neuloen Tour de Sock -kilpailu kakkosetapin sukkia. Sukkien valmistuttua otin pienet päiväunet ja sitten räpsittiin sukista kunnollisia kuvia. Niin, ja heti sen jälkee istahdin tähän raportoimaan.


Tour de Sock on uskomatonta kestävyysurheilua niille, jotka haluavat kärkisijoista kilpailla. Pää, selkä ja ranteet tuntuvat kaikki siltä, että poksahtavat. Silmät seisovat päässä ja koko kroppa on aivan sekaisin yön valvomisesta sekä neuleurakoinnista. Näillä näytöillä saatiin kolmosija, joka saattaa vielä muuttua nelossijaksi, kun joukkuekaverin sähköposti viipyi bittiavaruudessa luokattoman kauan, vaikka sukat valmistuivat minun omiani aiemmin.


Toisen etapin sukat sisälsivät loputtoman määrän palmikoita ja palmikkokaavioita, joista ei voinut katsettaan irrottaa, mikäli halusi välttää virheitä. Sukkien suunnittelija, Heidi Nick, on minulle uusi tuttavuus, mutta Ravelrysta näyttää löytyvän hurja määrä hänen sukkamallejaan. Periaatteessa kaikki ihan kauniita, mutta tämä tyyli ei iske minuun. Se kyllä toi Tourille kilpailun vaatimaa haastetta, mutta tuntui sukkamallina minun silmiini vähän tekemällä tehdyltä. Esimerkiksi sukan takaosaan oli väkisin vängätty nurjilla silmukoilla tehtäviä vinoruutuja, joita sukat eivät mielestäni yhtään kaivanneet.


Kantapää oli hiukan erikoinen. Siinä tehtiin kantapään kiilan lisäykset ennen kuin kantapää käännettiin. Tällä tyylillä tuli minun jalkaani turhan tilava kantapää. Siitä täytyy antaa plussaa, että kun ohje sisälsi muutaman tuhat palmikkokaaviota, niiden kerrosnumerot jatkuivat aina siitä, mihin edellisessä kaaviossa jäätiin. Kaavioiden määrästä huolimatta oli siis helppo pysyä kärryillä siitä, missä kaaviossa oli menossa.


Kuvista ei koskaan saa välittymään blingiä sisältävien sukkalankojen kimallusta. Ilun Erikoinen on aiempien kokemusten perusteella ollut ihanan pehmoista. Tämä nimenomainen yksilö oli epätavallisen karhea - joskin näppiksen tällä puolella on sellainen kermaperse lankojen suhteen, että oli tämäkin pehmoista kuin vauvan peppu. Tämä etappi vaan kävi koko kropan päälle.


Joko nyt saa nukkua?

Neulisti

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Muista hengittää

Kuten aiemminkin on ollut puhetta, Veera Välimäki ja Joji Locatelli julkaisivat keväällä jo kolmannen yhteisen neulekokoelmansa. Tässä Interpretations 3 -kokoelmassa Veeran Breathing space -pusero räjäytti potin ja niitä löytyykin Ravelrystä jo lähemmäs nelisensataa. Aika vauhdikasta, etten sanoisi. Tässä yksi lisää.


Mitä: Breathing space / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Hedgehog Fibres Sock + CoopKnits Socks Yeah!, 187 + 73 g
Ravelryssa

Kaikki muut tuntuvat kovasti innostuneen ohjeen kuvien tapaan yhdistelemään tässä paidassa tummaa pääväriä ja roiskevärjättyjä raitoja. Tyypilliseen tapaani halusin riisua tämänkin mallin väreistä. Tiesin heti, että tämä pusero pitää saada, mutta vaaleana.



En voinut uskoa silmiäni, kun toinen toistaan räikeämpien roiskevärjättyjen siililankojen keskeltä löytyi kauniin vähäeleinen Silence-väri. Tämä semisolidin eläväinen värjäys tuo minulle mieleen cappucinon pinnalla kelluvan maitovaahdon. Upea väri, ja lanka on jo moneen kertaan täällä testattu ja todettu ihanaksi.


Alunperin suunnittelin neulovani paidan sinisillä raidoilla seilorihengessä, mutta kaikki siniset näyttivät liian kovilta ja kylmiltä maitokahvini kaverina. Lopulta Rachel Coopeyn sukkalangoista löytyi sopivan utuinen marjapuuron värinen lanka raitaväriksi. Kerrassaan onnistunut yhdistelmä.


Paidan aloitus seurasi Veeran mallien tuttua kaavaa: muutama kerros resoria, pääntien muotoilut lyhennetyillä kerroksilla ja raglanhihat. Mielenkiintoiseksi homma muuttui, kun hihat oli jätetty jämälangalle odottamaan. Helma muotoiltiin vinoksi lyhennetyillä kerroksilla, jotka aloitettiin rinnan alapuolella. Samanaikaisesti pidemmässä kyljessä tehtiin A-linjaisia lisäyksiä raidoituksen loppuun asti ja toisessa kyljessä tavanomaisia vyötärön kavennuksia ja lisäyksiä. Lopuksi helmaan neulottiin vielä hyvä pätkä päävärillä. Itse en kyllä jaksanut ihan niin montaa senttiä kuin ohjeessa käskettiin.



Pusero söi todella vähän lankaa ollakseen näin reilun mallinen. Olin varannut pääväriä kolme vyyhtiä, mutten saanut kahtakaan käytettyä. Jännästi minua ei kauheasti haittaa se, että maitokahvilankaa jäi vielä sukkiin.


Lopuksi vielä varoituksen sana yli-innokkaille pingottajille (lue: bloggaajalle itselleen): Koska en malttanut neuloa helmaa ihan ohjeen mukaiseen mittaan, päätin kompensoida laiskuuttani ahkeralla pingottamisella. Se ei kannattanut, sillä pingotin paidan pilalle. Siitä tuli äärimmilleen venytettynä ihan liian löperö sen sijaan, että se laskeutuisi rinnan alta kauniisti suorana. Uusi supersankarialteregoni olkoon Uusiks Män. Kastelin paidan uudelleen ja asettelin sen kuivumaan rauhassa ihan siihen muotoon kuin sitä itseään huvittaisi. Paljon parempi lopputulos. Tarinan opetus oli, että vaikka pingotus pitsihuiveille tekeekin ihmeitä, niin voi se myös pilata hyvän paidan.

Neulisti

perjantai 3. kesäkuuta 2016

N-Y-T

Paikoillanne. Valmiina. Hep!


Mitä: Twists & turns / Adrianne Fong
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Cauldron's Path Yarns Frost Moon, 64 g
Ravelryssa

Kesä alkaa perinteisesti Tour de Sock -kilpailusta (Jos kisa ei ole tuttu, siitä voi lukea vaikka täältä). Eväät oli ostettu. Oli mansikoita ja suklaata. Huoltotiimi oli velvoitettu sekä laittamaan ruokaa että kiikuttamaan sitä neulontanurkkaukseen, jotta kilpailijan verensokeri ja vireystaso pysyisivät riittävän ylhäällä koko urakan ajan. Sormet oli laastaroitu vammojen minimoimiseksi ja lankavaihtoehtoja oli kerittynä viisin kappalein. Talouden parhaat puikot oli myös kaivettu hyvissä ajoin esille. Kaiken maailman älylaitteet oli ladattu ja dvd-soitin oli varustettu riittävällä määrällä taustahömppää, jota ei tarvitse oikeasti seurata, mutta joka viihdyttäisi kilpailijaa läpi illan ja yön.


Kisan ensimmäinen etappi oli mukavan leppoisaa neulottavaa. Pitsisukat. Näistä selvittiin muutamilla kiertäen neulotuilla silmukoilla, kavennuksilla ja lisäyksillä. Tällä kertaa muistin olla neulomatta liian tiukkaa, jolloin kädetkin selvisivät vammoitta. Sukkiin toi lisäilmettä se, että kantapään kiiloissakin oli samaa pitsiä kuin muualla sukissa. Joskin ohjetta lukiessa sai olla tarkkana, kun kiilojen selitykset oli hiukan hankalasti ilmaistu.


Ensimmäinen etappi sujui leppoisasti vaikka kisasinkin tosissani. Pitsikuvion oppi nopeasti ulkoa ja sen neulominen oli vauhdikasta. Etappi alkoi puoli neljältä iltapäivällä ja sukkani valmistuivat tasan 12 h myöhemmin. Tulin ensimmäisellä kisaetapilla kolmanneksi. Hävisin nopeimmalle tunnilla ja toiseksi tulleelle puolella tunnilla. Tässähän alkaa olla kisavireessä. Mainittakoon vielä, että kumpikin nopeammista neulojista kuuluu samaan joukkueeseen kanssani. Kisaan jälleen kerran Speedy Finns -tiimissä.


Mutta kuka malttaa odottaa seuraavan etapin alkua?

Neulisti



tiistai 31. toukokuuta 2016

Tulisilla hiilillä

Yleensä neulomisprosessini lähtee liikkeelle siitä, että on joku tietty malli, jonka tahdon toteuttaa. Ja sitten pengon lankavarastosta jotain juuri siihen malliin sopivaa. Tällä kertaa starttasin sukat ihan päin vastoin.


Mitä: Melisandre / Purrlescent
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Keesi Ultra Sock, 63 g
 Ravelryssa

Olen toverille parit sukat velkaa. Täällä niistä ensimmäiset. Lankalipaston uumenista löytyi sen verran osuvan väristä lankaa, että tällä kertaa se luotsasi projektia. Piti löytää langalle joku sopiva sukkamalli, mikä on hiukan haastava tehtävä, kun lanka oli reippaan kirjavasti pätkävärjätty. Jos nyt kahta väriä voi pitää kirjavana.


Koska ihan tavallista sileää sukkaa olisi tylsä neuloa ja Skeweistä voisi olla haastavaa saada oikean kokoisia jonkun toisen jalkaan, turvauduin joustinneuleeseen. Löysinkin aivan ihanan - ja vieläpä ilmaisen - ohjeen, jossa kavennusten ja lisäysten avulla saadaan joustinneule näyttämään palmikoilta.

Ohje oli kantapään pientä ylimalkaisuutta lukuunottamatta selkeä ja toimiva. Kuvion oppi nopeasti ulkoa ja sukat suorastaan kiisivät puikoilla. Ne tuntuivat valmistuvan kuin itsestään. Meikäneulojan ei tarvinut kuin keskittyä nauttimaan.


Kantapäässä oli tosiaan jotain pientä, josta olisin toivonut tarkempaa selitystä, mutta muuten tykkäsin kovasti siitä, että näissä varpaista varteen neulotuissa sukissa tuli ihan samannäköinen kantapää, minkä olisin neulonut varresta varpaisiinkin. Täytynee lainata joku kerta.


Lanka oli ihan huippua. Olen aiemmin neulonut Keesin Precious Sockia, johon olen ihan päätäpahkaisen rakastunut. Ajattelin, ettei perussukkalangan kohdalla kävisi samoin, mutta väärässäpä olin. Värit ovat niin eläväiset. Lanka on niin tajuttoman pehmoista ja pömpseän joustavaa. Se tuntui hirvittävän hyvälle sormissa sitä neuloessa. Suosittelen. Ihan ilmainen mainos on tämä. 


Väritkin käyttäytyivät yllättävän sievästi. Jännitin alkuun, miten niiden kanssa mahtaa käydä, koska en tietenkään neulonut mitään mallitilkkuja ja sukissa se on muutenkin niin kovasti kiinni käsialasta ja silmukkamäärästä. Mutta sain yllättyä positiivisesti. Neuloin sukat yhtä aikaa, yhden lankakerän kummastakin päästä. Molemmissa sukissa väri tasoittui heti kärkikavennusten valmistuttua siten, että sukkiin tuli koko matkalta yhden kerroksen raitoja.

Mulla on sellainen kutina, että saaja tykkää.

Neulisti

perjantai 27. toukokuuta 2016

Uusintaottelu

Matkailin viime syksynä Århusissa ja rakastuin kaupungin loputtomiin pikkukujiin. Juuri, kun olin aikeissa kääntyä takaisin hotellia kohti, löysin kulman takaa ihastuttavan kangaskaupan. Ja sitten olin niin hömelö, että kaikista hienoista kuoseista ihastuin eniten tähän tuikitavalliseen pallokuosiin. Jotenkin tässä vaan oli täydellinen valkoisen sävy taustalla, enkä kykene vastustamaan söpöjä polka dot -kuoseja. Niin, jotta nappasin pari metriä tuliaisiksi itselleni.


Mitä: Lady Skater Dress / Kitschy Coo
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla
Mistä: Trikoosta

Bongasin viime kesänä helpon ja kauniin trikoomekon kaavan netistä ja ompelin siitä saman tien itselleni kaksi mekkoa. Tein kummastakin maksimittaisen: leikkasin helmakappaleen koko kankaan leveydeltä, ompelin ympyräksi ja rypytin yläreunan ennen kiinnittämistä yläosaan. Mekoista tuli tosi kivat, mutta pitkä, koko mitalta rypytetty helma painaa niin paljon, että kiskoo yläosaa mukanaan. Niinpä halusin kokeilla samaa mallia lyhyemmällä helmalla.


Tällä kertaa otin kellomaisen helmankin kaavan tuosta ohjeesta ja nyt ei paina liikaa. Itse asiassa koko mekko on uskomattoman kevyt yllä. Ja istuu täydellisesti. Ja imartelee käyttäjäänsä. Jajaja kaikkea mahdollista ihan mahtavaa. Tykkään ihan hirvittävän paljon.


Oma, anopilta lainattu saumuri teki tenän joskus viime kesän lopulla, enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi viedä sitä huoltoon. Onneksi Jyväskylässä on tarjolla pääkirjastolla kansalaisopiston käsityöneuvonta, jonne voi pientä tuntimaksua vastaan mennä ompelemaan ja siellä on ohjaustakin tarjolla. Hyvä, että onkin.


Nyt, kun en tehnyt mekkoon painavaa helmaa, sain huomata yläosan olevan minulle hiukan liian pitkä. Ohjaajan avustuksella pähkäiltiin tovi, miten vyötärön kohdalta ryppyyn menevän mekon saisi korjattua. Lopulta leikkasin helmaa ja yläosaa yhdistävän saumurisauman kokonaan pois ja lyhensin yläosaa hieman vielä sen jälkeenkin. Ei ollut onneksi iso työ muokata mekkoa ja lopputulos houkuttelee ompelemaan muutaman sata samanlaista mekkoa lisää.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...