lauantai 30. toukokuuta 2015

Miksei Batman?

Kuten aiemmin turinoin, pääsin alkuvuodesta testineulomaan paria paitaa. Tässä niistä jälkimmäinen.



Mitä: Robin / Helga Isager
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 2.25 mm
Mistä: Isager Spinni, 179 g

Lankakauppa Kerän Jonna on siis suomentanut Helga Isagerin Finnstickat-kirjan ja se ilmestyy kesällä nimellä Neuleiden neljä vuodenaikaa. Kerä myöskin lahjoitti minulle tätä paitaa varten testattavaksi Isagerin Spinniä. Ja huh, onpahan ihanan rouhea lanka!


Joskus elämä heittää mutkia matkaan. Varsinainen testineulonta meni heti kohtsillään poskelleen, kun sain tosi äkäisen useamman viikon lenssun, eikä minusta ollut oikein neulojaksi. Kun lopulta ehdin takaisin asialle, kirja olikin jo ehtinyt painoon, mutta kirjoittelen tuonne vähän alemmas pari huomiota ohjeesta, jos innostutten omia Robineja neulomaan. Ärsyttävä lenssu imi pahana ollessaan jotenkin elämästä kaiken ilon ja sitten neulominenkin tökki pahasti ja tuntui, ettei mistään tule mitään. Onneksi näin jälkikäteen osaan kyllä jo sanoa, että a) tämä on ihan helppo paita neuloa ja b) tämä on ihan superhuippu ja ihana paita, joka on ollut valmistumisestaan asti lähes kaiken aikaa päällä, että tosiaankin myös kannattaa neuloa.


Ohjeessa tökki se, että olin ehtinyt neuloa etukappaleen reippaasti yli puolen välin ennen kuin törmäsin tekstissä niihin pahamaineisiin sanoihin "ja samaan aikaan..." Ei näin. Tykkäisin kovasti, jos Helga olisi heti alussa voinut varoittaa tästä. Etukappale meni purkuun ja pitkällisten pohdintojen jälkeen tulin siihen tulokseen, että noilla sanoilla viitattiin siihen, että sivuissa tehtävät lyhennykset aloitetaan heti etukappaleen alusta. Tai siis, ensimmäiset lisäykset taisivat tulla kerroksella 52, mutta kappaleen alusta laskettuna kuitenkin. Mutta nyt te tiedätten tämän, niin ette sitten törmää samaan ongelmaan, eikös juu?


Toinen haaste oli silmukoiden poimiminen etu- ja takakappaleen sivusta. Tämä paita siis neulotaan samaan tapaan kuin ihanainen Lemon, niin että ensin neulotaan etu- ja takaläpät ja sitten niiden sivuista poimitaan silmukat ja neulotaan hiha-/kylkikappaleet sivusuunnassa. Yleensä vaan silmukoita voi poimia perinteisellä suhteella 2s/3krs, mutta tässä se ei onnannut. Ja kun silmukoita on yhteensä poimittavana monta sataa, ei ole ihan nopsaa hommaa arvuutella, millä suhteella niitä pitäisi poimia. Jälkimmäisen kylkikappaleen kohdalla olin jo viisastunut ja keksin silmukkamerkkien avulla jakaa etu- ja takakappaleet sopivan pieniin pätkiin. Lyhyemmältä väliltä on helpompi laskeskella, että tästä pitäisi nyt poimi 30s. Veikkaan, että aika moni muu on ollut tästä kikasta tietoinen jo aiemmin, mutta minä keksin sen vasta tämän paidan yhteydessä. Aion ehdottomasti käyttää jatkossakin.


Sitten asiaa langasta. Spinni on yksisäikeistä, 100% villalankaa. Aivan ihanaa. Kuten vähän aikaa sitten kerroinkin, olen alkanut vahvasti siirtyä näiden rouhean villaisten lankojen ystäväksi. Ne eivät oikeasti kutita tai pistele yhtään, ovat vain mukavan reteitä. Spinni vielä pehmeni kivasti pesussa. Tämä on sen verran ohutta lankaa, että valmiista puserosta tuli todella kevyt. Erittäin helppo heittää ylle ja lähteä ovesta ulos puuhaamaan mitä tahansa. Tykkään. Niin, ja tähän M-koon paitaan meni alle kaksi vyyhtiä. Ei siis juuri mitään.

Neulisti

tiistai 26. toukokuuta 2015

Sävy sävyyn

Multa tilattiin jotain pientä ja pehmeää vastasyntyneelle. Ei tarvinnut kahdesti käskeä, nämä on aina niin somia.



Mitä: Bits + Pieces / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikko ja sukkapuikot 2.5 mm
Mistä: The Uncommon Thread Everyday Sport + Yarngrimoire Pick-a-Sock, 16 + 7 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/bits--pieces

Olen etsinyt syytä toteuttaa tämän myssyn sen joulukuisesta julkaisusta asti. Onneksi ei tarvinut odottaa pidempään. Tämä on mainio. Reunoihin hiukan sileää neuletta, joka saa rauhassa rullata ja sitten ainaoikeaa raitaa. Mikäs sen parempaa. Muotonsa myssy sai lyhennetyin kerroksin. Ilmaisena vinkkinä omia huomioitani tämän neulomisesta: ainaoikeaa raidoittaessa on isosti väliä sillä, millä kerroksella raidoituksen aloittaa. Se ei meinaan tosiaankaan näytä samalta molemmin puolin. Menin itse mokaamaan tämän, kun halusin aloittaa reunuksen sileän osion nurjalla kerroksella, jotta reunasta tulee mahdollisimman siisti. Toisena vinkkinä vielä, että jos myssy näyttää ihmeen pieneltä, se voi hyvinkin johtua siitä, että luet ohjetta väärin. 3 tuumaa ei ollut ihan sama kuin 3 cm... Mutta ihana siitä tuli, kun valmiiksi sain!



Mitä: Mini Motif Baby Mittens / Nett Hulse
Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm
Mistä: The Uncommon Thread Everyday Sport + Yarngrimoire Pick-a-Sock, 10 + 3 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/mini-motif-baby-mittens

Kai kesävauvakin tarvitsee tumppuja, ettei raavi pehmoisia poskiaan? Olen aikaisemmin neulonut puputumput ja kaipasin nyt jotain toista kuviota. Tässä ohjeessa oli, mistä valita! Oli Totoroa, robotteja, pingviinejä ja vaikka mitä. Ja kaiken huipuksi ohje on ilmainen. Se on oikeasti suunniteltu huomattavasti paksummalle langalle, mutta toivon, että nämä mahtuvat vastasyntyneelle.


Voi jehna, miten somat niistä tuli. Eikä lankaakaan kulunut melkein ollenkaan.



Mitä: Dino Baby Booties / Anna Meier
Miten: Sukkapuikot 3.0 mm
Mistä: Handu Handdyed Merino DK, 32 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/dino-baby-booties-2

Eikä asustesetti mitenkään voisi olla täydellinen ilman tossukoita. Neuloin nämä tossutkin puputumppujen saajalle ja hullaannuin ohjeeseen ihan täysin. Ei voi olla mitään yhtä söpöä kuin minimittaiset dinotossut.


Sopivasti lankalipastosta löytyi myssyn ja tumppujen kanssa yhteensopivaa tossulankaa. Näin huolellisesti en olekaan ennen vielä vauvanvaatelahjuksia värikoordinoinut.


Setistä tuli laittoman söpö. Kesäkuussa tuskin vielä on kovin kuuma, että eiköhän näille löydy käyttöä. Nämä olivat mahtavia projekteja tuhota langanjämiä. Yleensä minua lähinnä ärsyttää se, etten osaa luopua keränlopuista, mutta tällaisinä hetkinä olen siitä äärimmäisen iloinen.

Neulisti

lauantai 23. toukokuuta 2015

Tupla-Inger

Heti ensimmäiseksi ommeltu Inger-mekko oli niin mainio, että piti tehdä itselle myös toinen. Ja mahdollisesti jatkossa aina vaan lisää, jos tulee törmättyä hyviin kankaisiin.


Mitä: Inger / Mekkotehdas aikuisille
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Ruutu-puuvilla, Eurokangas

Tällä kertaa halusin mekon vähän arkisemmasta kuosista. Oli muuten tosi vaikeaa löytää hyviä ruutukuoseja. Sellaista kantrihenkistä mökin pöytäliina -ruutua löytyi pilvin pimein, mutta itse olin enemmän flanellipaitaosaston perässä. Lopulta löytyi yksi sopiva, ja sehän riittää. Tämmöisenä mustavalkoisena tämä on minusta jopa vähän rock. (Ja tän rokimpaa meitistä ei sitten saakaan.)


Ilmaisena vinkkinä muille innokkaille ompelunoviiseille: ruutukuosista näkee, jos kuviot eivät mene paloissa kohdakkain. Tämä jotenkin tuli mulle yllätyksenä. Ei sitä näin kauempaa huomaa, mutta lähempää katsottuna, takakappaleet eivät ole ihan pari keskenään ja vetoketjun vierestä sen huomaa.

Viimeksi lisäsin vähän tilaa hihoihin piirtämällä kainalon seuduille saumavaroihin ylimääräisen sentin mittaa. Nyt kokeilin tehdä hihat ihan kaavojen mukaan. Niistä tuli ihan hyvät, toki vähän ryhdikkäämmin tämän kanssa joutuu olemaan, mutteivät ne hihat näinkään kirraa.


Edellisestä kokeilusta opin myös sen, että tämä malli on ihan tosi väljä. Niinpä testasin tällä kertaa tehdä ylimääräiset muotolaskokset pystysuoraan rintojen alle. Ohjeessa on muotolaskokset rintojen korkeudella kyljissä, vaakasuoraan. Käytin niitä mallina, kun piirsin vastaavat pystysuoraan. Hyvät tuli. Tämä istuu huomattavasti paremmin ilman vyötä kuin edellinen Ingerini. On se edelleen väljä, mutta nyt se väljyys ei näytä pöhköltä. Toki tätäkin on kaikista kaunein käyttää näyttävän vyön kanssa.


Nyt loppuivat itselle hankitut kankaat. Seuraavaksi lupasin ommella kasan mekkoja äidille ja yhden Vyyhdillekin. Mutta nou hätä, on neuleitakin valmistumassa. Ja kesäkuussa alkaa taas Tour de Sock, jotta sukkaa pukkaa.

Neulisti

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Tuku tuku lampaitani

Kun pakkokalistelua varten hankittiin valtaisa kasa ihania Tukuwooleja ja ne hyväksi todettiin, iski inspis. Lammastakki. Lampaista.



Mitä: Angry sheep cardigan /Pinneguri
Miten: Pyöröpuikko 3.0 ja 2.5 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 260 g

http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/angry-sheep-cardigan

Ideana oli alunperin tehdä tästä punavalkoinen mariannetakki, mutta Tukuwoolin punainen olikin kovin violetti. Mutta hätääkös tässä, koska lammastakki. Lampaista. Lampaan värisenä.


Kovasti on lampaisa lanka. Tykkään. Hauskasti muuttuu maku. Sitä on käyty pitkä matka tekokuituisista langoista unelmanpehmoisten merinojen kautta karheaan, rouheaan villaan, jolla on luonnetta. Näissä luonnollisen värisissä Tukuwooleissa oli ihanasti vielä oikein se villan rasvaisuuskin tallessa. Lampaita! Koska en vielä muistanut mainita. Lampaita.


Takki neulottiin ylhäältä alas, tietty. Niskaan tehtiin hiukan korkeutta lyhennetyin kerroksin ja mukavasti heti takin alkuun pääsi neulomaan tuon mielenkiintoisimman osan, eli kaarrokkeen kirjoneuleraidan. Sen jälkeen olikin leppoisaa posotella raitoja. Itse asiassa jopa niin leppoisaa, että unohdin helmassa lopettaa raidoittamisen. Hihoissa sentään muistin sen.


Lanka oli huisin riittoisaa. Ostin ohjeessa mainitut määrät: 150 g raitaväriä ja 200 g pääväriä, mutta molempia jäi yli vaikka kuinka. Valkoista jäi yksi vyyhti kokonaan käyttämättä ja pääväristäkin piti aloittaa viimeinen vyyhti vasta nappilistoja varten. Ja tein siis takkini M-koossa. Kerrankin sattui tulemaan ihan jetsulleen oikean kokoinen. Ei kiristä, mutta istuu nätisti päällä. Jes.


Sitten herkimpiä lukijoita pyydetään jälleen vaihtamaan jollekin turvallisemmalle nettisivulle. Tämä takki nimittäin neulottiin suljettuna neuleena leikattiin lopuksi auki. Elikkäs noin niin kuin steekattiin. Koska olen itsekin steekkaamisen alalla melkoisen noviisi, niin muutama sananen aiheesta.

Takki siis neulottiin pyörönä. Resori neulottiin ensin tasona ja sitten luotiin muutama silmukka tuohon etukappaleen keskelle ja yhdistettiin suljetuksi neuleeksi, jota neulottiin aina tuonne helman resoriin asti. Siinä kohtaa taas pääteltiin ne ylimääräiset silmukat ja neulottiin resori tasona. Lopuksi ohjeessa käskettiin vahvistaa neule ompelemalla ompelukoneella kaksi tikkiä, joiden välistä steekki sitten leikattaisiin auki. Itse olen kerran aiemmin tutustunut steekkaamiseen ja silloin tein sen tällä Kate Daviesin ohjeella. Sitä käytin nytkin. Tässä tekniikassa neule vahvistetaan virkkaamalla. Minusta se tuntuu jotenkin mukavammalta ajatukselta, enemmän käsin tehdyltä.


Vahvistamisen jälkeen paita leikataan auki. Saksilla. Jaiks. Mutta kasassa se vaan pysyy. Kate on oikein maininnutkin, että ymmärtää tämän pelottavan. Neule kuitenkin on kiinnostunut purkautumaan vain pysty-, ei vaakasuunnassa. Niin, jotta ei hätää.


Seuraavaksi olisi parikin vaihtoehtoa. Ylimääräisten silmukoiden lepareet voisi neuloa "steek sandwichin" sisään jemmaan Kate-tädin opeilla. Tai sitten ne voi kääntää nurjalle puolelle ja ommella sinne käsin jemmaan. Niiden päälle voisi halutessaan ommella vielä nauhan piilottamaan steekkaushurjastelun jäljet. Tässä kohtaa erityisesti tykkään virkkausvahvistuksesta, koska kiinteiden silmukoiden rivistöstä on helppoa ja selkeää ommella lepare nurjalle puolelle. Jos olisin tehnyt vahvistamisen ompelukoneella, en oikein kyllä tietäisi, mistä kohtaa kiinnittää se tuonne nurjalle. Lopputulos oli sen verran siisti, ettei kaivannut enää nauhaa päälleen.


Muistinko jo mainita lampaat? Lampaita! Bää-ä.

Neulisti

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Treenikausi

Oli tarkoitus aloittaa kova kuntokuuri vappuna. Meinaan nopeusneulontaan ja sukkiin liittyen. Sepä vaan meni messevästi läskiksi ompeluinnostuksen viedessä kaiken keskittysmiskyvyn ja ajan. Valmista tuli lopulta viikossa, että tästä ei oikeen aika-ajoksi ollut.


Mitä: Phloem Socks / Rachel Coopey
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Kraft Hand-dyed MerinoSilk Sock, 79 g

http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/phloem-socks

Joku saattaa muistaa, kuinka viime vuonna osallistuin Tour de Sock -kilpailuun, neuloin kuudet sukat ja olin lopulta yksi voittajajoukkueen jäsenistä. Ja koska olen hullu nainen Huittisista, joka haalii enemmän neulottavaa kuin omistaa aikaa, päätin osallistua tänäkin vuonna hullunmyllyyn. Kisakuntoon pitäisi päästä, joten treenisukat piti neuloa.



Treenin vuoksi piti valita sukkamalli, jossa olisi hiukan haastetta. Näissä sitä oli riittämiin, kun mallineule koostui kolmesta erilaisesta kuviosta, joista osa kulki eriparitahtiin. Neuloin molemmat sukat yhtä aikaa magic loopaten ja vasta kantapäiden jälkeen aloin muistaa, miten kuviot kulkevat. Suosikkini kuvioista ovat ehdottomasti nuo pienet lehden silmut, jotka aukeavat ja sulkeutuvat eri tahtiin.


Sukat olivat harvinaisen lankasyöpöt. Tein ohjeesta pienemmän koon (68 s) ja sekin tuntui turhan tilavalta.


Kraftin merinosilkkisukkalanka soljui käsissä ihanasti sukkia neuloessa. Harmituksekseni tämä väri oli vähän turhan kirjava näihin sukkiin. Pohjan sileässä neuleessa värinvaihtelut näyttivät nätiltä, mutta kuvion kohdalla kirjavuus häiritsee minua liikaa. Onneksi himoneulojien tukiryhmästä löytyi kaksikin innokasta adoptiovanhempaa tälle sukkaparille.


Toivottavasti varsinaisen kisan alkaessa olen reippaasti nopeampi.

Neulisti

torstai 14. toukokuuta 2015

Liljankukkia

Nyt kun alla on hiukan ompelutreeniä, voidaan siirtyä haastavampien mekkojen kimppuun.


Mitä: Lilja / Mekkotehdas aikuisille
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Tippy-viskoosi + Venezia-vuorikangas, Eurokangas

En tiedä, mistä aloittaa. On niin paljon kaikkea. Jospa aloitetaan sitten siitä, että tästä tuli ihan täydellinen! En ehkä koskaan ole ommellut näin nättiä mekkoa. En ainakaan niin, että olisin saanut aikaan näin siistiä jälkeä.


Lilja on Mekkotehdas aikuisille -kirjan mekoista ehkä eniten istuvaa mallia. Tämäkin on mukavan ja keveän tuntuinen päällä, mutta tästä erottaa vyötärön ihan ilman vyötäkin. Malli on huisin kaunis. Mekosta löytyy loputtomasti kauniita yksityiskohtia. On rypytyksiä hihoissa ja vekkejä sekä yläosassa kahteen eri suuntaan että helmassa. Ja toisin kuin suurimmassa osassa muita kirjan malleja, Liljassa on myös vuori.


Ihastelin tätä kangasta kaupassa jo aiempia mekkokankaita ostaessani. Jänistin silloin vielä, koska epäilin ompelutaitojani viskoosin kanssa. Kuosi ja värit olivat kuitenkin niin hurmaavat, että päätin ylittää pelkoni. Noh.. viskoosin ompeleminen oli ehkä yllättävänkin helpohkoa. Sen leikkaaminen sen sijaan oli jotain aivan hirvittävää. Kiinnitin kankaan kaavoihin vaikka kuinka monin nuppineuloin ja pistelin neuloja muuallekin pitämään kangasta aloillaan, mutta se venkoili ihan miten sattuu joka suuntaan. Saumavarojen piirtäminen kankaaseen oli holtitonta hommaa, kun kangas lähti koko ajan kulkemaan kynän mukana. Loppujen lopuksi oli suoranainen ihme, että leikkaamani mekon palat olivat niinkin oikean mallisia. Ompeleminen ei tosiaan onneksi sitten ollutkaan niin haastavaa kuin pelkäsin. Ja materiaalina viskoosi paitsi laskeutuu kauniisti, on niin ihanan tuntuinen yllä, että oli kaiken vaivan arvoista.


Niin, ja se kuosi! Siinä karhuja. Paitsi, että koska nallukat ovat oransseja, ne näyttävät kauempaa ihan ketuilta. Ja olen kertakaikkisen rakastunut kankaan haaleaan mintunvihreään väriin. Sisältäni on pelottavasti kuoriutunut pastelli-ihminen. Missä välissä sellaista pääsi käymään?


Ohje oli selkeä ja ehdottomasti tarpeen. En olisi ikinä keksinyt itse, miten ja mistä välistä kankaita piti käännellä ja ujutella, jotta vuorin saa siististi paikoilleen. Ikävä kyllä tähänkin ohjeeseen oli lipsahtanut paha virhe. Siinä unohdettiin kokonaan kertoa, että yläkappaleen sivusaumat olisi hyvä ommella yhteen jossain välissä. Onneksi fiksuna tyttönä tajusin sen ihan itsekin. Hiha-aukkojen reunan viimeistelystä ei myöskään mainittu mitään, mutta kuvia katselemalla tulin siihen tulokseen, että niiden reunaan olisi hyvä ommella tikki. Mainio ratkaisu, sillä lopputulos on tosiaankin viimeistellyn näköinen - hyvä minä. Mieskin kommentoi, että mekko näyttää kalliista kaupasta ostetulta.


Katsotaan, saanko aikaiseksi, mutta suunnitelmissa on ostaa tähän vielä vyöksi vihreää nauhaa, jossa on valkoisia pilkkuja. Koettakaa kestää meitin ompeluvimmaa. Ensi kerralla on luvassa taas neuleita.

Neulisti

maanantai 11. toukokuuta 2015

Kesähepeniä

Kolmantena mekkona Mekkotehdas aikuisille -kirjasta toteutin kesäisen kepeän Ruutin. Kirjan mekko on taidettu toteuttaa sifongista ja se näyttään enemmän juhlamekolle. Tästä meitin toteutuksesta tuli vähän rantamekkohenkinen.


Mitä: Ruut / Mekkotehdas aikuisille
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Cottage Flower -puuvillaa, Eurokankaasta

Tämä mekko alkoi jo vähän koputella tämän ompeluamatöörin mukavuusalueen rajoja. Minua jännitti kamalasti, kun tässä piti uskaltautua ompelemaan kuminauha vyötärölle. Vaikka ihan turhaanhan sitä sitten tuli jänskäiltyä.


Ruut oli kaiken kaikkiaan tosi helppo ommeltava. Mekko koostuu tasan kahdesta palasta, etu- ja takakappaleesta. Perinteisen olkasauman sijaan kappaleet yhdistettiin jännittävästi vinosti lomittain. Tuloksena on todella kaunis olkalinja. Tykkään.


Ja se varsinainen jännärien aihe - kuminauha. Mekossa on siis kuminauha rypyttämässä mekkoa vyötärön korkeudelta. Tätä varten kuminauha ommeltiin ympyräksi ja siksakataan sitten mekkoon kiinni koko ajan kuminauhaa venyttäen. Halusin saada siistiä jälkeä ja sitä varten venyttelin ja kiinnittelin kumpparia valmiiksi ylt ympäriinsä, jotta se asettuu varmasti tasaisesti mekon ympärille. Se kannatti. Tässä näytti olevan tärkeää leikata juuri käsketyn mittainen kuminauha oman kokonsa mukaan, sillä ainakin minun tapauksessani kuminauhan sai venyttää ihan äärimmilleen, jotta se riitti mekon ympäri. Ihan hassua on se, että mittasin vyötärönympärykseni tarkkaan ja kuminauha oli juuri sen mittainen, mutta valmiissa mekossa vyötärö on minulle vähän turhan reilu. Mitä ihmettä tässä välissä tapahtui? Mekko on nyt mukavan väljä ja kevyt yllä, mutta voisin kokeilla ommella toisenlaisesta kankaasta toisen yhtä kokoa pienempänä. Ehkä jostain juhlavasta sifongista.


Ihan lopuksi valmiiseen mekkoon ommeltiin koristeeksi nauha toiselle olkapäälle. Se on ihan vain solmittu kiinni mekkoon. Kaunis yksityiskohta. Taidan olla valmis kesään. Vaan en valmis tämän kirjan kanssa, muutamia mekkoja vielä luvassa.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...