torstai 21. huhtikuuta 2016

Skettumekko

Kuten todettua, sain apinoitua oivallisen kaavan valmiista mekosta. Mitäpä sitä sitten muuta kuin sarjatuotantoa käyntiin.


Mitä: Mekko / Kaavat kaupan mekosta piirretty
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Puuvilla + pellavainen pitsinauha, 2 m + 2.5 m

Kyllä aikuisella naisella pitää yksi kettukuosinen mekko olla. Mahdollisimman iloisissa väreissä kiitos. Muun himoneulojien tukiryhmän mielestä kangas oli kaikessa kirjavuudessaan lähinnä oivallinen migreenin lähde, mutta minä tykkään.



Mietin hetken, onko minulla mitään näin räikeän mekon kaveriksi käypää, mutta eihän sitä kesällä tarvitse ylleen muuta kuin juurikin sen mekon. Tosin, toveri ehdotti, että oranssi huivi voisi toimia. Ei huono idea.



Innostuinpa oranssipöhinöissäni kaivelemaan kangasvarastosta tähän mekkoon kontrastiväriset taskut ja vinonauhat.


Ompelin tämänkin mekon helmaa koristamaan pitsinauhan. Kyllä vaan on toimiva efekti. Tykkään isosti. Tiedän, mitä käytän koko kesän. Skettuja!


Neulisti

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Skukkamekko

Kevät tekee selvästi jälleen tuloaan, sillä ompeluinnostus ja holtiton mekonhimo nostavat päätään. Himoneulojien tukiryhmä maakuntamatkaili Laukaaseen, Kretliiniin, ja putiikin kangasvalikoima vei meitin mennessään. 


Mitä: Mekko / Kaavat valmiista vaatteesta
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Puuvilla + pellavainen pitsinauha, 2.2 m + 2.5 m

Joku saattaa muistaa, että viime vuoden keväällä ja kesällä ompelin ihan muutaman mekon itselleni. Niistä tuli kovin kauniita, mutta Mekkotehdas aikuisille -kirjan malleissa oli turhan väljä mitoitus makuuni.


Muutamia vuosia takaperin matkailin Skotlannissa ja löysin maailman kauneimman mekon (jonka voi muuten nähdä vaikka tässä postauksessa). Mekko oli paitsi maailman kaunein, se myös istuu päälleni kuin hansikas. Semmoinen tyköistuva, muttei kiristävä hansikas nimittäin. Olen jo pitkään pohtinut, saisiko siitä piirrettyä kaavat ompelemista varten ja nyt uskaltauduin vihdoin kokeilemaan.

Asettelin skottimekon lattialle ja silottelin sitä suoraksi yksi kaavoitettava osio kerrallaan. En tarvinut suunnitelmiini kuin yläosan kaavat ja niiden jäljentäminen valmiista mekosta kävi yllättävän kivuttomasti.


Lisäsin piirtämiini yläosan kaavoihin sentin saumavarat ja leikkasin kankaan. Mekon yläosassa on prinsessasaumat (uusi sana, jonka opin juuri viime viikolla), eli tämmöiset rinnan päältä kulkevat saumat muotolaskosten sijaan. Samanlaiset saumat on myös takakappaleen puolella.

Helmaa varten leikkasin ihan vaan kaksi suorakaidetta kankaan koko leveydeltä. Mallailin sopivaa pituutta peilin avulla ja hyvin onnistui. Ompelin helman yläreunaan rypytyslangat ja sitten vaan rypyttelin reunan saman mittaiseksi kuin yläosan alareuna ja ompelin kiinni. Takakappaleen helman jouduin vielä pistämään kahteen palaan, koska mekon takana kulkee vetoketju, joka ulottuu myös helman puolelle.


Kangasta jäi vielä sopivasti taskuihin sekä siihen, että sain leikattua siitä vinonauhaa pään- ja kädenteiden huolitteluun. Taskut ovat parasta, mitä mekoissa voi olla! Ja niiden pitää ehdottomasti olla kunnolliset, riittävän suuret taskut, jotta niissä voi oikeasti kanniskella avaimia ja kännykkää. Mikä vapaus, kun ei tarvitsi joka paikkaan retuuttaa käsilaukkua mukana!

Mekon kruunasi helmaan löytämäni pellavainen pitsinauha. Olin alunperin ajatellut, että mekossa voisi olla hyvä olla vuori ja tämän nauhan voisi ommella vuorikankana helmaan. Käsityöpuuvilla oli kuitenkin riittävän tukevaa ja läpinäkymätöntä jo itsessään, joten jätin vuorin tekemättä. Pitsinauhan ompelin kiinni helman käänteeseen ja se toimii näin erinomaisesti.


Skottimekosta apinoidusta skukkamekosta tuli ihan huippu. Senpä vuoksi uskalsin pistää samantien palasiksi myös toisen maakuntamatkalta löytämäni kankaan...

Neulisti

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Vanhaa lempeä

Oli hömppäromanttinen olo. Se vaati hempeän lempeää neuletakkia. Sellaisen tein.


Mitä: Old romance / Joji Locatelli
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Design.club.dk Duo Silke/Merino, 250 + 29 g
 Ravelryssa

Olin aivan hurmioitunut nähtyäni Jojin suunnitteleman neuletakin hihat. Ikävä kyllä en uskonut takin muutoin istuvan kauniisti ylleni. Loppujen lopuksi hihapitsin houkutus kasvoi niin suureksi, että päätin ostaa ohjeen, ottaa siitä hihat ja säveltää lopusta jotain ihan muuta. Jos ohjeet takin muokkaamiseen eivät kiinnosta, hyppää suoraan toiseksi viimeiseen kappaleeseen.


Takin neulominen aloitettiin hihojen pitsipaneeleista. Kun ne olivat valmiit ja pingotetut, niiden reunoista poimittiin silmukat hihoja varten ja keskelle luotiin niskan silmukat. Sitten neulottiin takakappale ja etukappale erikseen, kunnes hihojen ympärysmitta oli sopiva ja sen jälkeen silmukoitiin hihasaumoja kuutisen tuntia. Joo, otin aikaa. Minulta hujahti kolme tuntia ensimmäisen hihan silmukointiin. Onhan se toki kauniin näköistä, kun valmiissa takissa ei näy sauman saumaa. Kun hihat olivat valmiit, yhdistettiin taka- ja etukappaleet poimimalla muutama silmukka kädentieltä niiden väliin. Oikeasti neuleesta pitäisi tulla v-kaula-aukkoinen pappatakki napituksella. Minä sen sijaan neuloin ihan omiani.


Ensinnäkin, heti etukappaleiden alusta asti aloin lisätä silmukoita reippaaseen tahtiin kummankin etukappaleen reunassa. Lisäsin yhden silmukan kummassakin reunassa joka toisella kerroksella 23 kertaa, joka neljännellä kerroksella 4 kertaa ja vielä kahdesti joka 8. kerros.



Kun hihat olivat valmiit ja päästiin varsinaiseen vartalo-osioon, asetin silmukkamerkit kumpaakin kylkeen ja aloin tehdä lisäyksiä etukappaleisiin joka toinen kerros. Näin sain etukappaleet kulkemaan enemmänkin vaakatasossa kuin ylhäältä alas. Jatkoin kylkilisäyksiä niin kauan, kunnes olin tyytyväinen takakappaleen pituuteen.


Kun takakappale oli n. 34 cm kainaloista mitattuna, jätin takakappaleen silmukat odottamaan ja muotoilin etukappaleet lyhennetyin kerroksin - alareuna kun oli paljon yläreunaa kapeampi. Tein ensin yhden setin siten, että neuloin joka toisen kerroksen aina 4 s lyhyemmäksi kuin edelliskerralla. Koska alareunan leveys ei vielä tämän jälkeen riittänyt, tein vielä toisen setin, jossa lyhensin kerrosta aina 10 silmukalla. Jos tekisin tämän takin uudestaan, tekisin kavennuksia alareunassa samalla, kun neuloisin lyhennettyjä kerroksia, jotta etukappaleista tulisi suoremmat.


Lyhennettyjen kerrosten jälkeen poimin puikoille kaikki odottamassa olleet silmukat ja muista kohdista poimin silmukoita 2s/3krs -tahdilla. Sitten vain (2o, 2n)-joustinta kaikilla lähes 800 silmukalla. Etukappaleiden nurkissa tein joustimen aikana lisäyksiä joka toinen kerros, jotta nurkat pysyivät muodossaan. Lisäksi tein etukappaleiden ylänurkkiin napinlävet. Nappeja ompelin kaksi niskaan ja toiset napit neuletakin sisäpuolelle hartioiden kohdalle, jotta tätä voi käyttää usemmalla eri tavalla. Lopuksi ompelin vielä kolmannet napit etukappaleiden sisäpuolelle, jotta ne voi kiinnittää hihapitseihin ja estää hihoja valumasta hartioilta.



Lopuksi täytyy vielä hehkutella lankaa. Mielettömän kevyttä, ilmavaa ja pehmeää. Tässä on 70% merinoa ja 30% silkkiä. Olin viime syksynä käymässä Århusissa, Tanskassa ja kaupungin hurmaavia pieniä kujia kulkiessani ihan sattumalta törmäsin pikkuruiseen lankakauppaan. Putiikin omistaja kertoi itse värjäävänsä langat ja että ne kehrätään läheisellä kehräämöllä, joka on pieni perheyritys jo neljännessä polvessa. Kerrassaan ihastuttavaa. Kerrassaan pakollisia lankatuliaisia itselle ja Vyyhdille.


Takki on niiiiin kevyt, tuntuu niiiiin hyvältä päällä ja näyttää niiiin hempeän romanssiselta. Aijai.

Neulisti

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Loppukiri

Olen kiihdyttänyt vauhtia melkoisen paljon. Ensimmäisiin 300 puffiin kului 4 vuotta. Ja nyt hyppäsin parissa kuukaudessa 300:sta 400:aan. Kohta on loppubileet!


Alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että tämä peitto oikeasti valmistuu. Ja että siitä tulee oikeasti aika iso.



Sille ei mitenkään varsinaisesti ole edes paikkaa tiedossa. Mies sanoi ymmärtävänsä, että kun tähän on kerran käytetty aikaa viitisen vuotta, täytyy se johonkin ihan näkösälle sitten myös asettaa. Toistaiseksi ei olla kuitenkaan keksitty sille muuta paikkaa kuin sängyn jalkopäähän koristepeitoksi. Mutta onhan se hetki vielä sadan puffin päässä.


Välibileet! Ja kohta loppubileet!

Neulisti

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Pieniä ihmeitä

Olen halunnut jo pitkään päästä neulomaan tämän haalarin, koska siitä on näkynyt niin kivoja toteutuksia blogeissa. Nyt tarjoutui sopiva tilaisuus, kun ystäville syntyy ihan kohta pikkuinen beibe.


Mitä: Winter Wonder / DROPS Design
Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm
Mistä: Jill Draper Makes Stuff Esopus + Black Trillium Fibre Studio Merilon Sock, 100 + 42 g
 Ravelryssa

Aikaisempien kokemusten ja muilta kuulemieni kommenttien perusteella olen ollut siinä käsityksessä, että Dropsin ohjeissa on usein mitoitus pahasti pielessä. Muuten kivan näköisistä paidoista tulee telttoja ja niin edelleen. Tämän haalarin ohjeesta en kuitenkaan löytänyt sijaa moitteelle. Tuli oikein hyvän kokoinen haalari (6/9 kk). Ainoa tekemäni muokkaus oli, että lisäsin takamuksen kohdalle muutamat lyhennetyt kerrokset, jotta vaipoille olisi vähän enemmän tilaa.


Haalarin katseenvangitsija on ehdottomasti kaunis kirjoneuleinen kaarroke. Harmi, ettei sen neulominen ollut ihan miellyttävimmästä päästä. Kirjoneuleen neulominen tasona ei ole ongelma, mutta edellyttää sitä, että kuvio on mietitty tasona neulomiseen soveltuvaksi. Jollei halunnut katkoa lankoja vähän väliä, tässä kaarrokkeessa oli pakko kuljettaa toista lankaa mukana myös niillä kerroksilla, joilla sitä ei käytetty. Siitähän seuraa tietenkin se, että saa olla hirvittävän varovainen, ettei neule mene rypyille ja ala kiristää. Joka ikisen kerroksen jälkeen piti pysähtyä venyttelemään kaarroketta, jotta langat eivät varmasti jää liian kireälle. Hermot siinä kiristyy, sanon minä.


Jatkoin edelleen hyväksi havaitulla herkkulankojen käyttämisen linjalla. Nämä aarteet nappasin mukaani muutama vuosi sitten Portlandin reissulla. Etsin työmatkalla netistä paikallista lankakauppatarjontaa ja onnistun seikkailemaan paikallisbusseilla kahteen kertakaikkisen mahtavaan kauppaan. Nämä herkut löytyivät Happy Knitsistä, jonne tahtoisin ehdottomasti uudestaan. Kauppa oli pullollaan upeita, uniikkeja käsinvärjättyjä ihanuuksia.


Beiben värimieltymyksistä ei ollut tarjolla tietoa, joten koetin valita iloisia, räimeitä värejä. Tämä ajanee asian. Vauvanneuleita tehdessä on tärkeää valita superwash-käsiteltyä villaa, koska jossain kohtaa vanhemmat kuitenkin tulevat heittäneeksi neuleen pesukoneeseen. Ihan en ole yhtä mieltä Dropsin kanssa siitä, että käsinpesua vaativa alpakkasilkki olisi hyvä valinta vauvan haalariin.

Esopus hujahti haalariin kokonaan, Merilonin jämästä täytyy neuloa vielä jotain herkkua omaankin käyttöön.

Neulisti

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Esikko

Hyvin suunniteltuhan on tunnetusti puoliksi tehty? Tämän takin ohje ainakin ehti muhia huolella pääkopan pimennossa semmoiset puolitoista vuotta. Se lienee siis erittäin kypsää kauraa nyt, kun vihdoin ehdin idean toteuttamaan.


Mitä: Primrose (Esikko) / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Madelinetosh Sport, 370 g
Ravelryssa

Heti neulottuani nämä kämmekkäät, tiesin, että tahdon suunnitella takkiohjeen, jonka kaarrokkeeseen tulee samaa reikäkuviota - paitsi jotenkin niin, että kuvio ole ihan noin säännöllinen. Muuten takki saisi olla simppeliä sileää neuletta. Ei huono idea, sillä näin nätti takista tuli.


Suunnittelin takin niin, että etukappaleiden puolella on enemmän tilaa kuin selässä, koska minä ainakin olen vatsan puolelta huomattavasti selkäpuolta pyöreämpi. Lisäksi tein vyötärömuotoiluja myös selkään, koska yleensä takit ja puserot tuppaavat hiukan pussittamaan selän puolelta juurikin tuosta samasta syystä, kun en ole identtinen edestä ja takaa. Miksi vaatteidenkaan siis pitäisi? Varmaan siksi, että suunnitteleminen, leikkaaminen ja ompeleminen on huomattavasti nopeampaa sillä tavoin. Mutta sitten vaatteet eivät istu täydellisesti. Niin, että se ongelma on nyt tässä takissa korjattu.


Minun vyyhtini taisivat kaikki olla reippaasti ylipainoisia, sillä takkiin kului vain hiukkasen yli kolme vyyhtiä. Ja se silti painaa 370 g. Ja siihen neljänteen kerään jäi vielä 107 g! Mahtavaa. Sen sijaan vähemmän mahtavaa oli se, että tämä nimenomainen lanka pissi väriä käsiin neuloessa. Tassuni ovat edelleen ihan harmaanruskeat ja näyttävät siltä kuin en olisi pessyt käsiäni viikkoon. Kumma kyllä valmiista takista ei liotuksessa irronnut väriä juuri yhtään. Mystisiä ovat langat.


Kirjoitin ohjeen useassa koossa ja se on nyt testineulonnassa. Tarkoitus on saada ohje myyntiin toukokuun lopussa. Se tulee tarjolle sekä suomeksi että englanniksi. Koot 32'' ja 46'' (rinnanympärys) kaipaavat vielä testineulojaa. Kuvaukseen sopivat halukkaat voivat hihkaista aiheesta täällä Ravelry-ryhmässä.


Itse hotkaisin takin puikoille ja niiltä pois kahdeksassa päivässä. Testineulojille annetaan kyllä aikaa sinne toukokuun loppuun.

Neulisti

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Datsun lava-auto

Neuloin sukat. Kuten näkyy.


Mitä: Bella's truck socks / Rachel Coopey
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Malabrigo Sock, 60 g
Ravelryssa

Ostin aikoja sitten kokonaisen e-kirjallisen Rachel Coopeyn sukkia, kun siinä oli useita malleja, jotka ajattelin toteuttaa. Minulla käy ihan liian usein niin, että ostan kirjan usean mallin tähden ja lopulta ehdin toteuttaa niistä vain yhden, kun maailma täyttyy toinen toistaan ihanammilla neuleohjeilla ihan liian nopeaan tahtiin. Nyt sain sentään jo toiset sukat neulotuksi tästä opuksesta. Ensimmäisistä on juttua täällä.


Sukissa tehdään nurjien ja oikeiden silmukoiden avulla hienovaraista salmiakkikuviota ja katseenvangitsijana toimii nostetuin silmukoin tehtävä palmikko, joka sitten jalkaterän päällä kaartuu sivuun peittäen salmiakkikuvion alleen. Minua ovat aina viehättäneet sukat, joissa kuvio kulkee jalkapöydän yli viistosti.


Sen sijaan vähemmän viehättävää on se, ettei Rachel Coopey tarjoa kaikissa ohjeissaan erillisiä kaavioita vasemmalle ja oikealle jalalle. Se on täysin käsittämätöntä etenkin tällaisten viistosti kulkevien kuviointien kanssa. Ohjeenkin kuvassa mallin jalassa olevat sukat kaartoivat samaan suuntaan ja näyttivät minusta ihan taukilta. Anteeksi nyt vaan, mutta nirsoilen.


Ei olisi mielestäni kovinkaan suuri vaiva tehdä toista sukkaa peilikuvaksi ja niin päädyin itse tekemään. Joskin olisin voinut miettiä kerroksenvaihtumiskohdan hiukan järkevämmin, koska nyt oli kantapään jälkeen vaikeuksissa, kun kerros vaihtui kesken salmiakkikuvion. Onneksi yhdellä kerroksella tekemääni korjaushyppyä ei huomaa kuin ihan läheltä syynäten.


E-kirjan kaikki sukat ovat ottaneet inspiraatiota Twilight-saagasta. Nämä sukat oli nimetty Bellan punaisen lava-auton mukaan. Koskapa minulla oli aiheeseen täysin sopimattoman värinen lankavalinta, nimesin omat sukkani nostalgiahuumassa Datsun lava-autoksi. Isoveljen parhaan kaverin veljellä oli aikoinaan meidän kylällä jonkin sortin punk-bändi nimeltään Musti laiton. Ja pumpun hittibiisi oli Datsun lava-auto. Voi niitä aikoja.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...