keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kesäkukkia-sukkia

Jopas nyt sukatuttaa.


Mitä: Chrysanthemum frutescens / Hunter Hammersen
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Hedgehog Fibres Sock, 58 g
Ravelryssa

Viime vuosina on tullut kulutettua aika useinkin yliopiston vanhan juhlasalin penkkiä toisten väitöksiä kuunnellessa. Koska kyseessä on hyvin virallinen työjuttu, en ole vielä koskaan kehdannut ottaa neuletta mukaan. Mutta nyt oli vuorossa ystävän väitös ja luettuani väitöskirjan läpi ja todettuani, etten tule kyllä ymmärtämään tilaisuudesta juuri mitään, sain kaverilta armollisen luvan napata puikot mukaan.


Tiesin, että pitäisi olla jotain helppoa ja pientä neulottavaa. Semmoista, joka ei näy eikä kuulu. Ja koska en tietenkään valinnut sopivaa projektia edellisenä iltana, tuli aamulla hiukan kiirus. Niinpä nappasin ainoan valmiiksi kerityn sukkalangan ja sopivat puikot. Mallin ehtisi valita myöhemminkin.


No jaa. Ravelry-jonossani on keikkunut jo useamman vuoden hirmuisen kaunis, muttei kyllä tosiaankaan simppeli sukkamalli. Valitsin sen kuitenkin, koska oli korkea aika neuloa kyseiset sukat.

Tämä päivänkakkaralta nimensä saanut sukkamalli on osa Hunter Hammersenin ensimmäistä Knitter's curiosity cabinet -e-kirjaa. (Niin, tajuan kyllä, että kuvissa sen sijaan on voikukkia.) Sukat neulotaan varresta varpaisiin. Niissä tehdään aluksi käännetty nirkkoreunus ja sitten neulotaan upeaa pitsiä, joka on paljon helpompaa kuin miltä näyttää kuvassa. Mallikerran oppi nopeasti ulkoa. Kantapäässä tavalliseen tapaan nosteltiin joka toinen silmukka neulomatta, mutta nämä kantalaput olivatkin nurjaa neuletta, mistä tuli aika hauska pinta. Mallissa myös ehdotettiin tämmöisiä aika lyhyitä varsia. Ensin pidin sitä pöljänä, mutta sitten hoksasin, ettei minulla ole yksiäkään kesävillasukkia. Tai siis, että kesäkäytössä lyhyet varret voisivat toimia eri hyvin. Että näillä mennään.


Oikeasti sukan silmukat käskettiin luomaan väliaikaisella, purettavalla aloituksella kääntöreunaa varten, mutta minusta se oli tarpeetonta. Kunhan vaan piti huolen siitä, että loi silmukat riittävän löysällä käsialalla, ne sai helposti poimittua kääntöreunan yhdistämistä varten. Turhaa kikkailua oli siis helppo välttää. Lisäksi kaavio olisi jalkapöydän kohdalla pitänyt lopettaa eri kerrokselle, jolloin nuo oikeat rannut olisivat sivuilla eivätkä keskellä, mutta minusta tämäkin oli ihan yhtä nätti ratkaisu. Muuten olisin joutunut neulomaan suurimman osan jalkapöydästä nurjaa.


Loppujen lopuksi valitsemani vaikea sukkamalli osoittautuikin ihan helpoksi hommaksi. Kaiken huipuksi myös väitös oli haastavasta aiheesta huolimatta erittäin helppoa seurattavaa ja oli hyvin iloinen, että sukat etenivät kuin itsekseen sen kummemmin niitä pohtimatta.

Neulisti

11 kommenttia:

  1. Nätit :) Kesäisin tuppaa sukatuttamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jännä ja kumma.. Mutta ehkä sitä kesäisin tykkää tehdä pienempiä projekteja.

      Poista
  2. Sievät tosiaan! Ja toi väri on ihan huikea :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläs! Hullaannuin tähän Swampiin ihan täysin!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitoksia. Pitäähän sitä olla omat villasukat joka vuodenajalle. :D

      Poista
  4. Kauniit sukat! Ja tuo väri <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Swamp vei meitin sydämen ihan mennessään.

      Poista
  5. Mie jo katoin et tätäkö sie kutsut helpoksi :D Kauniit he ovat!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...