perjantai 3. marraskuuta 2017

Super viikonloppu

Pitkästä aikaa raporttia maailmalta! Eli kaukaisesta Kuopiosta asti. Pääsin nimittäin mukaan Kässäkerho Pom Pomin organiseeraamaan Super viikonloppuun. Ja voi jehna, että siellä oli kivaa!

Super viikonloppu oli vähän niin kuin neulefestarit minikoossa. Ensinnäkin, paikalla oli lankaa. Isosti!




Mukaan menoon olivat lähteneet Petrichor Yarnsin herkut.


Lisäksi paikalla olivat lanitium ex machina herkkukoreineen ja Lystig Yarnsin väri-iloittelut.



Eikä sovi unohtaa KVG woolworksia saati Pom Pomin pehmoisia Donegaleja.


Lankojen lisäksi viikonlopun ohjelmaan kuului kursseja. Tarjolla oli Neulovan nartun briossikurssi ja sukkalankun maalaamista. Itse pönötin viikonlopun alla näkyvän pöydän vieressä, sillä paikalla oli myös allekirjoittaneen trunk show! Vein kaikki neulemallini Kuopioon näytille ja kovasti ne pääsivätkin soviteltavaksi.




Paikalla oli Katrine Birkenwasserin neuleshow. Itse meinaan heti kohta pistää puikoille alimman kuvan upean Liinu-huivin.




Kaiken yhteisen hauskanpidon kruunasivat kyllä lauantainen illanvietto ja sunnuntaiaamun neulebrunssi. Olipahan upea viikonloppu. Suosittelen liittymään hauskanpitoon ensi vuonna.

Neulisti

torstai 19. lokakuuta 2017

Tarina neulotusta nenäliinasta

Aloitetaanpa ihan alusta: minä kerrassaan rakastan Disneyn Pientä merenneitoa. Se on kaikkien aikojen ihanin piirretty elokuva kauniista musiikistaan puhumattakaan. Elokuvan kaunein kipale, Kanssasi sun/Part of your world, soi jopa häissämme.


Mitä: Part of your world / Lily Go
Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: Ginger's Hand Dyed  Yaketi-Yak 4ply, 91 g

Ravelryssa

Ja miten tämä sitten liittyy mihinkään? No, pari vuotta sitten kiersin Edinburghissa itsensä Ysoldan vinkkaamia lankakauppoja ja päädyin Ginger Twist Studio -putiikkiin. Se oli lähinnä pikkiriikkinen koppi, mutta sisälsi enemmän lankaa kuin ulkoa päin olisi uskonut. Pähkäilin pitkään, minkä vyyhdin ostaisin matkamuistoksi, mutta huomattuani, että tämä väri oli nimetty Pienen merenneidon kauneimman kappaleen mukaan, peli oli sillä selvä. Ja jos väri oli kuin minulle tilaustyönä tehty, niin jesta, että langan koostumus oli makoisa. Merino-silkki-jakkisekoitus vei mennessään. Lanka oli yhtä aikaa ihanan joustavaa, pömpseää ja liukasta. Ja voih, mikä kaunis kiilto! Vyyhdistä tuli lankavarastoni arvostettu aarre, jota ei tuhlattaisi mihin tahansa projektiin. Se saisi odottaa täydellistä ohjetta vaikka hamaan maailman loppuun asti.


Vaan eipä tarvinut kauaa odotella. Tänä kesänä Ravelrya selaillessani törmäsin mysteerihuivineulontaan, jonka ohje oli nimetty samaisen laulun mukaan. Voisiko olla täydellisempää komboa? Neuloisin hillotun Part of your worldini kauniiksi Part of your world -huiviksi! Tarkastelin vielä suunnittelijan aiempaa tuotantoa varmistuakseni siitä, että ohje olisi aarrelangan veroinen - ja hyvältä näytti. Sitten ei tarvinut kuin odottaa elokuuta, jolloin mysteerineulonta alkaisi.


Mysteerihuivien neulominen on aina hupia, mutta sanotaanko vaikka näin, että tässä tunnuttiin tekevän kaikki vaikeimman kautta. Huivi aloitettiin alareunasta luomalla useita satoja silmukoita. Eipä tässä mitään, mutta kun ne luotiin nirkkoaloituksella! Luulitko, että nirkkopäättely on ketkumaista touhua? Kokeilapa huviksesi nirkkoaloitusta. Ei mulla muuta. Hidasta oli, mutta päästiinhän siitä eteenpäin.


Heti kärkeen alettiin neuloa pitsiä ja ährätä helmiä pitsin sekaan. Mikäpäs siinä, minähän tykkään helmien kanssa neulomisesta. Mutta kenen mielestä oli hyvä idea neuloa pitsiä myös nurjalla puolella? Ei ollut varsinaisesti seuraneuleainesta tässä huivissa.

Vaikka se vaati paljon keskittymistä, niin menihän tuo pitsi nurjallakin. Mutta sitten minua häiritsi se, ettei pitsin kierrettyjä silmukoita neulottu nurjalla kiertäen. Tiedän suurimman osan neulojia vihaavan nurjien kierrettyjen silmukoiden neulomista, mutta jos on jo lähdetty sille linjalle, että neulotaan pitsiä nurjalla, niin miksi pysähtyä siihen? Lisäksi olen niin tottunut kauniisiin kahden noston kavennuksiin (ssk), että ylivetokavennukset pullistivat esteetikon otsasuonta joka kerroksella. Sitä en tiedä, miksen vaan luottanut siihen, että voin ihan hyvin korvata ne kahden noston kavennuksilla.


Huivi lähti siis nirkkoaloituksesta, jatkui kauniilla helmiä sisältävällä pitsillä ja siirtyi sen jälkeen vuorottelemaan ainaoikeilla ja pitsiosioilla, jotka oli muotoiltu lyhennetyin kerroksin. Kaunista kuin mikä.

Paitsi, että. Niin. Otsikossa tosiaan mainitsinkin, että tästä kauniista huivista tuli suunnilleen nenäliinan kokoinen.


Itsepä valitsin ohjeesta pienimmän koon, kun aarrelankaa oli vain yksi vyyhti. Mutta kyllä muut neulomani yhden vyyhdin ihmeet ovat olleet ihan säädyllisen kokoisia. Ei mitään isoja, mutta sellaisia, että peittävät kaulan, kun ne kietoo kaulaansa. Tästä ei voi sanoa samaa.


Sinne meni aarrelanka. Tulipahan tehtyä. Onneksi äiti ilmoitti jo huolivansa huivin.
Neulisti

maanantai 16. lokakuuta 2017

Utu suomeksi

Tulin vaan vinkkaamaan, että Laine magazinen kakkosnumeron kansikuvaneuleenakin viihtynyt Utu on nyt ostettavissa myös yksittäisenä ohjeena Ravelry-puodistani. Ja mikä parasta, nyt mukana on myös suomenkielinen versio.


Ohjeen voi ostaa alla olevasta linkistä.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Hiplee

Kuopion Kalakukkoneulojilla on ollut vuoden alusta maanmainio neuleklubi, jossa joka kuukausi on osallistujien iloksi ilmestynyt jonkun kalakukkoilijan neuleohje. Minähän en millään tavalla liity Kuopioon muuten kuin sillä, että olen Kierot puikot -retriiteissä parhaani mukaan soluttautunut Kalakukkoilijoiden mahtavaan joukkoon. Tämä oli kuitenkin riittävä meriitti ja minuakin kysyttiin mukaan klubin suunnittelijoihin. Ja mikäpä sen parempaa kuin ilahduttaa ystäviä ohjeella!


Mitä: Hiplee / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 4.5 ja 5.0 mm
Mistä: De Rerum Natura Ulysse, 300 g
Ravelryssa

Lankavarastossani on pitkään pyörinyt iso kasa De Rerum Naturan luomumerinokeriä ja nytpä niille tuli täydellinen visio.



Halusin suunnitella poolokauluksellisen puseron, jonka neulominen aloitetaan kauluksen yläreunasta, mutta jossa on kuitenkin sen verran pääntien muotoiluja, jottei kaulus tunnu kiristävän kaulaa. Minulla kun on erityisherkkä kaula, joka tuntuu vähänkään korkeampien päänteiden kanssa heti kuristuvan.



Puserossa piti siis olla poolokaulus, lyhennetyillä kerroksilla toteutetut pääntien muotoilut, ylipitkät raglanhihat ja sitten sen pitäisi olla kierrettyä joustinta. Mutta jottei mene tylsäksi, raglanlisäykset ja vyötärönmuotoilut piti sijoittaa vähän tavallisesta poikkeavasti.



Hihojen ja selän raglanlisäykset sijoitin ihan tavallisille paikoilleen, mutta etukappaleen puolella raglanlisäykset lähtevätkin keskeltä, eivät hihojen vierestä. Näin etu- ja takakappaleet on myös helppo erottaa toisistaan, kun paitaa aamulla kiskoo ylleen.


Kun vauhtiin oli päästy, päätin kikkailla myös vyötärömuotoilujen kanssa. Vyötärön kavennukset ja lisäykset on sijoitettu saman silmukan eri puolille niin, että syntyy hienoinen optinen illuusio siitä, kuin olisi muka koko ajan tehty kavennuksia.


Lopuksi halusin tehdä helmaan halkion ja neuloa takakappaleen etupuolta pidemmäksi. Ajattelin joustinneuleen vetävän sen verran kasaan, ettei helma ehkä käyttäytyisi riittävän siivosti halkion kanssa. Niinpä keksin neuloa helman rikottuna joustimena. Tästä tuli vähän vohvelikankaan näköistä pintaa, joka yhtä aikaa näyttää jatkavan vartalon joustinta ja on kuitenkin piristävästi hiukan erilainen.


Samaa pintaa on myös hihansuissa. Neuloessa ajattelin, etten varsinaisesti pidä vohvelineuleen ulkonäöstä, mutta nyt valmiissa paidassa siitä tuli ihan suosikkijuttuni. Niin se voi mieli muuttua nopeasti. Vähän myös jännitin etukäteen, tuleeko joustinneuleisesta poolopaidasta väkisinkin kammottavat ysärivibat, mutta onneksi niin ei käynyt.


Rouhean ilmava luomumerino on malliin napakymppi. Pusero tuntuu yhtä aikaa ihanan kepeältä ja tosi lämpöiseltä. Se on jo nyt ollut todella ahkerassa käytössä ja veikkaan, etten viileämmillä ilmoilla paljon muita paitoja kaipaakaan.


Ohje on nyt alkuun vain Kalakukkoklubilaisten käytettävissä, mutta tammikuun alussa lykkään sen Ravelryyn kaiken kansan saataville.

Neulisti

perjantai 29. syyskuuta 2017

Hiekkamyrsky

Sain alkukesästä iloisen viestin sähköpostiini, jossa kyseltiin minua haastateltavaksi Unelmien käsityöt -lehteen. Juttuun tulisi haastattelu, kuvia meiltä kotoa ja joku ohje. Sitähän piti sitten heti lähteä pähkimään.


Mitä: Hiekkamyrsky / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.25 mm
Mistä: Cardiff Cashmere Classic, 40 g
Ravelryssa

Olin sopivasti komentanut keväällä miehen hakemaan minulle yllätyslankaa Snurresta. Yllätys oli tosin vielä suurempi, kun tilaamieni lankojen lisäksi Snurren väki oli lykännyt minulle mukaan yllärituliaisina kaksi pehmoista kerää kasmiria. Kiitos!


Pehmoisen pulleat, ihanan rusehtavan harmaat pikku kerät juttelivat kovasti ja vaativat päästä heti puikoille. Hetken neuvottelujen jälkeen minä ja langat päätimme, että pipo pitää minun näistä neuloman.


Halusin kepeän syysmyssyn. Semmoisen ihan simppelin, vaikka ihan vaan palmikolla. Mutta jotain jujua siihen tietty pitäisi änkeä. Sitten muistin joskus nähneeni kaverin työstävän myssyä kirjekuoripäättelyllä ja siinähän se ajatus sitten selkiytyi.


Pipossa on alkuun korkea resori, jonka jälkeen loppumatka neulotaan hiekkamyrsky-palmikkoa. Ainakin minun mallineulekirjassani palmikko oli nimetty näin. Lopuksi sitten vaan silmukointia hauskan kirjekuoritaittelun siivittämänä. Siinäpä se.


Myssystä tuli kerrassaan ihana, vaikka näin itse sanonkin. Lanka on juuri niin höttöistä ja pehmeää kuin kasmirin kuuluukin, mutta pysyy silti kasassa kiltisti. Ohje on siis tarjolla Unelmien käsityöt -lehdessä ja siinä on mukana kaksi kokoa myssylle. Minä vedän kasmirmyssyn korvilleni ja haistelen syksyä!

Neulisti

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Ranskatar?

Sain Puikkomaisterin pipokirjasta arvostelukappaleen ja tapoihin kuuluu aina toteuttaa kirjasta joku malli ennen arvostelun kirjoittamista. Niinpä neuloin itselleni elämäni ekan baskerin.


Mitä: Claudia / Tiina Kaarela
Miten: 3.0 mm pyöröpuikko
Mistä: Drops Lace, 16 + 17 g
Ravelryssa

Kirjan ensimmäinen malli on simppeli angorabaskeri nimeltään Claudia. Kaapeissani ei lymyillyt angoraa, joten lähdin etsimään korvaavia lankoja. Koin sen vähän hankalaksi, koska angora on kuituna niin kevyttä, ettei ohjeen langan metrimäärien pohjalta oikein tiennyt, minkä paksuista korvikelankaa olisi hyvä käyttää. Angora kun nääs ei mielestäni paina oikeastaan mitään.


Lopulta päädyin hyödyntämään jämälankoja. Keksin yhdistää kaksi Dropsin pitsilankajämää. Niillä sai aikaan myös hauskan elävän värisen pinnan, kun toinen lanka oli harmaan ruskea ja toinen beige. Tai siis, niin eläväisen kuin beigeä nyt voi eläväiseksi kutsua.


Ohje oli tosi helppo. Ensin neulottiin taitettu reunus ja sitten tehtiin lisäyksiä ja lopuksi kavennuksia, kunnes silmukat alkoivat loppua kesken. Eri simppeliä siis. Harmillisesti ohjeessa oli kyllä virheitä, sillä mitkään kolmesta peräkkäisestä ohjeluvusta eivät pelanneet yhteen. Jos neuloin lisäyksiä sen verran kuin käskettiin, ei kokonaissilmukkamäärä pitänyt kutiaan. Ja sitten, kun lisäilin oikeaan silmukkamäärään asti, ei kavennusten kohdistus taas osunut oikeaan. Alan kyllä olla vakuuttunut siitä, että vika on kustantamoiden aikarajoissa. Ihan kaikissa käsityökirjoissa on viime vuosina vilissyt niin paljon virheitä.


Pienistä silmukkalukuvirheistä huolimatta pipo valmistui helposti. Kyllähän sitä kokenut neuloja osaa soveltaa. Pingotus olikin tavallista jännittävämpää. Päätin turvautua kotoa löytyviin tarvikkeisiin ja kiskoin kastellun ja kuivaksi rutistetun pipon ison lautasen ympärille venymään. Koostakin taisi lanka-arvuutteluistani huolimatta tulla ihan sopiva. Vielä kun osaisi käyttää baskeria.


Kirja-arvostelu löytyy täältä.

Neulisti

torstai 7. syyskuuta 2017

Haista kukkanen!

Nyt on kuulkaa päässyt käymään niin hassusti, että meikäneulojalta on keskeneräiset työt loppu! Tämä äskettäin valmistunut huivi oli viimeinen nurkissa pyörinyt ufo ja kyllä nyt on mukava neuloskella puhtaalta pöydältä. Tai noh, oikeastaan pölyiseltä sohvalta, mutta noin niin kuin vertauskuvainnollisesti.


Mitä: Nuffield / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm
Mistä: Frida Fuchs SCHNIEKE Single + Madelinetosh Merino Light, 258 + 14 g
Ravelryssa

Tämä projekti alkoi jo kauan sitten keväällä. Tämmöiset viirin malliset, reunoista lisäiltävät ja keskeltä kavennettavat huivit ovat olleet pinnalla jo jonkin aikaa ja minäkin halusin kokeilla sellaisen suunnittelemista.


Hauskan muodon lisäksi huiviin tuovat ilmettä kontrastiväriset raidat ja pitsiosiot, jotka molemmat kasvavat koko ajan. Lopuksi koko komeuden kruunaa nirkkopäättely. Pitsiä neulotaan pitsiosioissa niin oikealla kuin nurjallakin puolella, mutta se on eri helppoa ja nopeasti opittu.


Huivi siis aloitetaan viirin terävimmästä nurkasta. Kun lisäyksiä on tehty niin pitkään, että huivin alareuna on halutun mittainen, muotoillaan loppuhuivi tekemällä alareunassa kavennuksia (tai Nuffieldin tapauksessa lyhennettyjä kerroksia), kunnes huivin keskustan "lommo" on täytetty. Jos kuulosti sekavalta, ette ole vielä kokeilleet tämän mallisia huiveja, ja kannattaisi, koska se on kivaa. Joka tapauksessa halusin lopun muotoilujen tapahtuvan pitsiä neuloen, minkä takia viimeinen pitsiosio venyi valtaisaksi. Mutta tykkään, että se antaa huiville ihanan herkän ilmeen.


Lanka on tuorein luksuslankarakkauteni, Frida Fuchsin SCHNIEKE Single. Paitsi, että se on ihanaa yksisäikeistä merinoa, siinä on ruhtinaalliset 30 % silkkiä, joka tuo lankaan upean kiillon. Ja ne värit, oih! Hölmönä menin ostamaan tätä alunperin vain kaksi vyyhtiä, eikä se tämmöisen jättihuivin kanssa riittänyt mihinkään. Viimeinen pitsiosio syö sen verran paljon lankaa, että oli pakko käydä hakemassa vielä kolmas vyyhti. Nyt sen jämistä voikin kehitellä tälle kaveriksi vaikka kämmekkäät. Kontrastivärinä käytin omista varastoista löytynyttä hohtavan kuparista Toshin Merino Lightia.



Huivin nimeksi tuli Nuffield, Oxfordin yliopiston Nuffield Collegen mukaan. Kipitimme pihan poikki kummitytön kanssa, kun hän halusi jäädä nuuhkimaan kukkia keväiseen puutarhaan. Yritin pistää mieleen, että aina pitäisi olla aikaa jäädä haistelemaan kukkasia, joista tämänkin huivin pääväri, Hanami, muistuttaa. Sille opille oli huivia neuloessa hyvinkin paljon käyttöä, kun viimeisen pitsiosion kerrokset tuntuivat päättymättömiltä.


Nyt pitäisi vielä päättää, jaksanko kirjoittaa huivin ohjeen puhtaaksi. Tänne tarvittaisiin selvästi sen perinteisen päättelykeijun lisäksi puhtaaksikirjoittajakeiju!

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...